Nyt on työntekijän vuoro

Allaoleva kirjoitukseni julkaistiin Hämeen Sanomissa 31.1.

Nyt on työntekijän vuoro – Ihmisten köyhdyttäminen ei ole järkevää kenellekään

Suomalainen työntekijä köyhtyy. Voimakkaan inflaation takia palkansaajien reaaliansiot ovat pudonneet 5,7 prosenttia vuodentakaisesta tilanteesta. Romahdus on suurin 60 vuoteen, ja erityisen vaikeassa tilanteessa ovat pienipalkkaiset työntekijät.

Nyt palkansaajat oikeutetusti vaativat ostovoiman ja toimeentulon turvaavia palkankorotuksia. Työnantajapuoli taas yrittää edelleen saada työntekijöitä tyytymään mitättömiin korotuksiin.

Neuvottelut palkoista ja työehdoista ovat kesken muun muassa kaupan alalla, teollisuudessa, rakennusalalla ja kuljetusalalla. Tehdyt ratkaisut vaikuttavat myös kunta-alojen palkankorotuksiin, jotka on keväällä tehdyn sopimuksen mukaisesti sidottu vientialojen korotustasoon. Teollisuuden sopimus on nyt avainasemassa ratkaisun löytymisessä.

Hylkäys oli vastuullinen päätös

Viime perjantaina työntekijöiden Teollisuusliitto hylkäsi valtakunnansovittelijan sovintoesityksen, jossa tarjottu 6,6 prosentin korotustaso kahden vuoden aikana olisi laskenut reaaliansioita merkittävästi. Esityksessä oli myös toinen ongelma: kaikille työntekijöille maksettavan yleiskorotuksen määrä oli siinä vain 4,6 prosenttia kahdelle vuodelle. Oli siis vastuullinen päätös, että Teollisuusliitto hylkäsi esityksen, ja neuvotteluja jatketaan.

Suomalainen työntekijä on jo pitkään tyytynyt pieniin palkankorotuksiin maan kilpailukyvyn nimissä. Nyt yritykset ovat takoneet jättivoittoja, eli palkanmaksuvaraa on.

Kilpailukyky ei ole vaarantumassa

Lisäksi Suomen keskeisissä kilpailijamaissa on tehty korkeita palkankorotuspäätöksiä, eli merkittävätkään korotukset eivät vaarantaisi Suomen kilpailukykyä. Olisiko siis viimein työntekijän vuoro saada osansa tuottavuuden ja voittojen kasvusta?

Nykyisessä taloudellisesti epävarmassa tilanteessa työnantajien joustaminen suomalaisten toimeentulon turvaamiseksi olisi talouskehityksen kannalta tärkeää, koska suomalaisten ostovoiman tukeminen palautuu yrityksille kotimaisen kysynnän muodossa. Ihmisten köyhdyttäminen taas ei ole pitkällä aikavälillä järkevää kenellekään.

Kikyn pirullinen häntä

Valtiovallaltakin löytyisi eräitä ratkaisun avaimia. Sipilän hallituksen kiky-sopimuksesta on vielä jäljellä sen pirullinen häntä, työnantajamaksujen siirto työntekijälle reilun 2 prosentin edestä. Näiden palauttaminen työnantajan maksettavaksi kohentaisi palkansaajien toimeentuloa, vähentäisi palkankorotuspainetta ja olisi julkiselle taloudelle kustannusneutraalia.

Suomalaisella yhteiskunnalla ei ole varaa antaa ihmisten toimeentulon romahtaa. Siksi tarvitaan kunnolliset palkankorotukset. Lopultakin on oltava työntekijän vuoro.

Aapo Reima

kaupunginvaltuuston 2. varapuheenjohtaja, kansanedustajaehdokas (vas.)

Hämeenlinna

Sähköyhtiöiden harrastama kiskonta on saatava kuriin (HäSa 13.12)

Mielipiteeni julkaistiin Hämeen Sanomissa 13.12. Luettavissa myös alta:

Sähköyhtiöiden harrastama kiskonta on saatava kuriin – Sähköverkot takaisin julkiseen omistukseen

Hallitus antoi äskettäin merkittävän esityksen sähköyhtiöiden ansiottomien ylisuurten voittojen leikkaamisesta. Uusi määräaikainen, niin sanottu windfall-vero on tarpeellinen edistysaskel, joka auttaa rahoittamaan tarvittavaa lisätukea kohtuuttomien sähkölaskujen kanssa kamppaileville suomalaisille.

Verotuotto voisi olla jopa 1,3 miljardia. On tietysti harmillista, että asiassa jouduttiin odottamaan EU:n päätöstä, vaikka nopeampaakin kansallista ratkaisua on esimerkiksi vasemmisto esittänyt. Asian etenemiseen on kuitenkin syytä olla tyytyväinen.

Omistajilla kissanpäivät

Sähköyhtiöiden omistajat ovat juhlineet kissanpäiviä, kun ydin- ja tuulisähköstä on saanut satumaisia hintoja lähes muuttumattomin tuotantokustannuksin.

Myös öljy-yhtiöt ovat eläneet lihavaa vuotta. Nämä valtavat voitot on revitty tavallisten ihmisten selkänahasta. Tälle on saatava stoppi, ja nuo ylisuuret voitot on kanavoitava auttamaan tavallista kansaa.

Julkinen valta on ollut 2000-luvulla aivan liian haluton puuttumaan markkinoiden epätehokkuuksiin.

Markkinoiden automaattiseen paremmuuteen on luotettu liian sokeasti, mutta nyt tuo ajattelutapa on onneksi kääntymässä.

Energiantuotannon kaltaiset perushyödykkeet tarvitsevat toimivaa sääntelyä ja vahvaa julkista otetta, jotta markkinat voisivat toimia tarkoituksenmukaisesti. Markkinataloudessa tuo sääntely kuuluu julkisen vallan tehtäviin.

Hallitus on tukenut ihmisiä kriisissä

Hallitus on tukenut ihmisiä kriisissä sähkön arvonlisäveron alennuksella ja kahdella suoralla sähkötukimuodolla.

Päätetyt tukitoimet ovat elintärkeitä, mutta eivät kuitenkaan kohdistu aina tehokkaasti, ja lisäksi ne jaetaan osin vasta takautuvasti. Kasvavat valtion menot yhdessä sähköyhtiöiden järkyttävien voittomarginaalien kanssa myös kiihdyttävät inflaatiota.

Windfall-veron tuottojen avulla voitaisiin toteuttaa uusia paremmin kohdentuvia, automaattisia ja kustannustehokkaampia tukitoimia.

Syytä katsoa tulevaisuuteen

Välittömän kriisin keskelläkin on syytä katsoa myös tulevaisuuteen. Tulevien hintojen nousu-uhkien välttämiseksi sähköverkot on palautettava julkiseen omistukseen, ja myös energiantuotannossa julkisen tuotannon osuutta olisi syytä kasvattaa.

Samalla investointeja puhtaaseen energiaan on nopeutettava. Kaverikapitalismin ja perusteettomien yksityistämisten aika on toivottavasti nyt ohi.

STOP keinottelulle!


Tiesitkö, että Hämeenlinnan kaupunki myy uusimmat paloautot pääomasijoittajille? Ja valmistautuu myös sote-kiinteistöjen ja paloasemien myymiseen?

Kaupunginhallitus teki nämä haitalliset keinottelupäätökset marraskuun lopussa. Tavoitteena niissä on kaupungin kertaluontoinen hyöty, välittämättä sote-palveluille ja veronmaksajille koituvista haitoista. Lyhytnäköistä politiikkaa.

Hämeen Sanomissa 26.11 kritisoin näitä päätöksiä. Mielipidekirjoitukseni voi lukea alta.

Miksi ammumme itseämme jalkaan?

Kaupunginhallitus päätti tällä viikolla siirtää lisää julkista omaisuutta sijoittajien käsiin. Kyse on kahdesta omaisuusjärjestelystä, joita voisi oikeammin kutsua keinotteluksi. Maakunnan uusin pelastustoimen kalusto myydään yksityiselle pääomasijoittajalle, ja sote:n ja pelastustoimen kiinteistöihin tehdään monimutkainen ja keinotekoinen vuokrajärjestely. Myös sen yhtenä tavoitteena on helpottaa useimpien kiinteistöjen myymistä pääomasijoittajille. Toimet ovat uhka asukkaiden peruspalveluille ja veronmaksajien rahoille.

Päätökset ovat jälleen yksi esimerkki kuntien ja uusien hyvinvointialueiden välisestä järjettömästä keskinäisestä nokittelusta. Organisaatiot yrittävät vetää kotiin päin, välittämättä asukkaille koituvista riskeistä ja haitoista. Tämä aiheuttaa merkittäviä julkisen sektorin sisäisiä tehokkuustappioita. Kaupunginhallitukselta tuntuikin unohtuneen, että kuntien asukkaat tarvitsevat jatkossakin sote-palveluita ja pelastustointa, vaikka kunta ei enää ole palveluiden järjestäjä. Asiassa olisi kaivattu asukaskeskeistä ajattelua, mutta sen sijaan päätös tehtiin organisaatiokeskeisen ajattelun kautta. Kaupungin kertaluonteinen hyöty jyräsi asukkaiden ja veronmaksajien edun.

Hämeenlinnan yksipuolinen keinottelu pelastustoimen kaluston suhteen aiheuttaa hyvinvointialueelle puolen miljoonan lisämenon vuosittain. Kyseessä on siis suuri tulonsiirto veronmaksajilta pääomasijoittajille. Tuo puoli miljoonaa vastaa esimerkiksi 15 lähihoitajan palkkaa. Päättäessään keinottelusta kaupunginhallitus päätti siis epäsuorasti myös puolen miljoonan leikkaustarpeesta soteen, tai vastaavasta veronkorotustarpeesta.

Kiinteistöjen vuokrajärjestely ei ole yhtä välittömän vahingollista, kuin kaluston myynti. Siinäkin tarkoituksena on kuitenkin valmistautuminen kiinteistöjen myymiseen sijoittajille. Se aiheuttaisi toteutuessaan useita riskejä, muun muassa kiinteistöjen päätymisestä ulkomaisten sotejättien omistukseen. Vuokrajärjestely itsessäänkin saattaa vaarantaa etenkin Hauhon ja Rengon terveysasemien pysyvyyttä osana hyvinvointialueen tulevaa palveluverkkoa.

Jotain keinottelun vahingollisuudesta kertoo sekin, että sote-uudistuksesta vastaavat ministeriöt ovat voimakkaasti kehottaneet tämänkaltaisesta keinottelusta pidättäytymiseen.

Pelastustoimen kaluston osalta nyt on jo myöhäistä korjata asiaa, mutta kiinteistöt voidaan onneksi vielä päättää jättää myymättä. Mahdollinen myynti on nimittäin käsiteltävä uudestaan kaupungihallituksessa. Ei ammuta itseämme vapaaehtoisesti jalkaan!

Meiltä loppuu aika, mutta toivoa on (Kaupunkiuutiset 23.11.)

Ilmastokriisiä käsittelevä kolumnini julkaistiin Kaupunkiuutisissa keskiviikkona 23.11.

Meiltä loppuu aika, mutta toivoa on

Ihmiskunnalta loppuu aika. Egyptissä järjestetty YK:n ilmastokokous päättyi odotetun huonosti, mikä ei lupaa hyvää ilmastolle, luonnolle eikä ihmiselle. Maapallo on edelleen tuhon tiellä. Kokouksen suurimmat jarruttajat olivat Kiina, Yhdysvallat ja Intia.

Suurten saastuttajien jarrutus herättää herkästi sen tunteen, että miksi meidän täälläkään kannattaisi tehdä mitään, kun ei nuo muutkaan tee. Kuitenkin kaikkein tuhoisinta juuri nyt olisi EU:n jäsenvaltioiden peruuttaminen ilmastotoimissa. EU:n on mahdollista painostaa muita suuria saastuttajia mukaan ilmastotalkoisiin, mutta se edellyttää että meidän oma tonttimme on puhdas.

Kotimaassa Suomella ja Hämeenlinnalla on edelleen parannettavaa. Metsien hiilinielut romahtivat viime vuonna, mikä uhkaa suureen hiilinieluun tukeutuvia ilmastotavoitteitamme. Hämeenlinnakin on tähän osasyyllinen toistuvasti kestävän tason ylittävillä hakkuillaan.

Toisaalta Hämeenlinnassa myös tartuttiin toimeen. Loput fossiilisilla lämpeävät kohteet muutetaan uusiutuville lämmitysmuodoille vuosina 2023 ja 2024. Led-valosiirtymää nopeutetaan reilusti. Samalla säästetään energiaa ja rahaa. Vielä on kuitenkin paljon tehtävää, jotta kaupungin ilmastotavoitteisiin päästäisiin. On nimittäin niin, että jos ilmastokriisiä ei torjuta päättäväisesti, kustannukset ovat mittaamattoman suuret.

Bonuksena on hyvä muistaa, että ilmastotoimet myös parantavat kaupungin julkisuuskuvaa niin asukkaiksi kaivattujen nuorten aikuisten, kuin sijoittumispäätöstä pohtivien yritysten silmissä. 

Ilmastotoimia tarvitsee nimittäin myös elinkeinoelämä. Esimerkiksi meille tuttu SSAB on maailman edelläkävijä hiilineutraalin teräksen saralla, ja se antaa yhtiölle kilpailuetua jo nyt. Yhtiön mukaan Raahen ja Hämeenlinnan tehtaiden päästöttömiksi muuttamiseen tällä vuosikymmenellä vaadittavat investoinnit edellyttävät päästöttömän ja edullisen energian merkittävää lisätarjontaa. Siinä riittää meille täällä työsarkaa.

Meidän tulee nyt kantaa vastuuta, ja hoitaa oma tonttimme. Tarvitaan päästövähennyksiä ja ilmasto-oikeudenmukaisuutta, planeetta, luonto, työpaikat ja talous turvaten.

Hämeenlinnassa tarvitaan budjettiviisautta (Häsa 8.11)

Kirjoitukseni Hämeenlinnan budjettikäsittelystä julkaistiin Hämeen Sanomissa tiistaina 8.11.2022. Viimeinen kappale oli lehden tekstistä lyhennetty pois, mutta kirjoitus on kokonaisuudessaan luettavissa alta.

Hämeenlinnassa tarvitaan budjettiviisautta

Ensi vuoden budjettia käsitellessään kaupunginhallitus osoitti kiitettävää viisautta ja kaukonäköisyyttä peruessaan perusopetukseen suunnitellun leikkauksen ja päättäessään henkilöstön 100 euron suuruisen hyvinvointisetelin vakinaistamisesta pysyväksi etuudeksi. Viisas oli myös periaatepäätös katuvalojen led-siirtymän reilusta nopeuttamisesta, mihin rahoitus osoitetaan keväällä annettavassa lisätalousarviossa.

Kaukonäköisyyttä osoittivat yksimieliset päätökset, että tilapäisiin liikennejärjestelyihin tullaan asettamaan esteettömyysvaatimus ja että asumisneuvonnan kehittämistä sekä nuorten mopopajan perustamista selvitetään. Viisasta oli myös kaupungin talouden kestävyydestä huolehtiminen.

Vasemmistoliitolla ei ole tällä hetkellä kaupunginhallituksessa äänivaltaista edustajaa, mutta valtuuston varapuheenjohtajistoon kuuluvana istun kokouksissa puheoikeudella varustettuna. Hyvällä yhteistyöllä ylempänä mainitut Vasemmistollekin tärkeät tavoitteet saatiinkin toteutumaan jo kaupunginhallituksen budjettikäsittelyvaiheessa, mopopajan osalta jo lautakunnassa.

Oli kuitenkin harmillista, että kaupunginhallituksen kaukonäköisyys loppui kokouksessa kesken. Kokoomuksen ja päiväkotifirmojen ristiretki saavutti yhden maalinsa, kun päiväkotifirmojen saamaa rahaa eli palvelusetelin arvoa päätettiin korottaa, lisäten kaupungin menoja reilu 100 tuhatta euroa. Samaan aikaan omista päiväkodeista leikataan 200 000 euroa.

SDP:n maltillinen esitys leikkauksen puolittamiseksi hävisi äänestyksen luvuin 7-6. Sama äänijakauma oli myös palvelusetelin arvon korottamisesta äänestettäessä. Käytännössä nuo seitsemän, eli Kokoomuksen, Perussuomalaisten ja Keskustan jäsenet, linjasivat, että kaupungin tulee maksaa firmoille lisää, mutta samalla leikata omasta toiminnasta.

Kaukonäköisyys oli hukassa myös päätöksessä, jossa metsänmyynnin tulotavoitetta nostettiin 150 000 euroa yli kestävän tason. Päätöksen myötä hakkuumäärät voivat jopa ylittää kaupungin talousmetsien vuosittaisen kasvun! Toisaalta hyvänä voidaan pitää edes sitä, että tästä huolimatta metsänmyyntitaso on ensi vuonna matalampi kuin kuluvana vuonna.

Kaupunginvaltuusto tekee ensi maanantaina lopulliset budjettipäätökset. Valtuustolta kaivataan sitä viisautta ja kaukonäköisyyttä, jota kaupunginhallitus ei ihan joka päätöksessään löytänyt. Korjataan valtuustossa varhaiskasvatuksen rahankohdennukset kohdalleen, ja harkitaan uudestaan metsänmyynnin tasoa. Olisi myös syytä panostaa joukkoliikenteen kehittämiseen, vaikkapa kohdistamalla osin uudestaan pysäköintikokeiluihin kuluvia rahoja.

Aapo Reima

Kaupunginvaltuuston 2. varapuheenjohtaja (vas.)

Etusijalle laadukas varhaiskasvatus (Häsa 21.10)

Kolumnini varhaiskasvatuksen palvelusetelistä herätti vilkasta keskustelua, ja poiki kaksi kokoomuslaisten kirjoittamaa vastinetta. Kirjoitin niihin vastineen, joka julkaistiin jo viime kuussa Hämeen Sanomissa. Pahoittelut myöhäinen päivitys verkkosivuille. Tällä hetkellä ikävä kyllä näyttää siltä, että Kokoomus ja päiväkotiyrittäjät ovat Keskustan ja Perussuomalaisten tuella saavuttamassa ristiretkensä yhden tavoitteen eli palvelusetelin arvon korottamisen. Mutta asiasta tullaan äänestämään vielä ensi viikolla budjettivaltuustossa.

Mielipidekirjoitukseni on kokonaisuutena luettavissa alla:

Etusijalle laadukas varhaiskasvatus

Varhaiskasvatus puhututtaa kaupungin budjettikäsittelyn lähestyessä. Sivistys- ja hyvinvointilautakunnan puheenjohtajan Helena Lehkosen (kok.) vastineessa Kaupunkiuutisissa (12.10) sekä valtuutettu ja päiväkotiyrittäjä Atte Tarrin (kok.) Hämeen Sanomien mielipidekirjoituksessa (12.10) vastataan yksityisen varhaiskasvatuksen perusteetonta suosimista kohtaan esittämääni kritiikkiin.

Siitä olemme Lehkosen kanssa samaa mieltä, että tarvitsemme sekä yksityistä että julkista varhaiskasvatusta. Molemmille on paikkansa. Yksityisen osuuden jatkuva kasvattaminen julkisesta samalla leikkaamalla on kuitenkin ideologinen ja kalliiksi käyvä valinta. Tavoite tulisi olla mahdollisimman laadukas ja edullinen varhaiskasvatus, ei yksityisen osuuden kasvattaminen. On hyvä muistaa, että varhaiskasvatuksen lapsimäärä ei enää juuri laske, ja moniin päiväkoteihin on leikkauspolitiikan takia syntynyt jonoja.

Lehkosen ja Tarrin mukaan yksityinen varhaiskasvatus on kaupungin omaa tuotantoa halvempaa. Tarri jopa esittää luvun: 1,6 miljoonaa vuodessa. Yksinkertaistetut laskelmat eivät kuitenkaan huomioi kolmea seikkaa. Ensinnäkin hintavampaa erityistä tukea tarvitsevat ohjautuvat pääosin kunnalliselle puolelle, mikä aiheuttaa myös lasten eriarvoistumista. Toisekseen yksityisellä puolella palkat ovat pienemmät, eli yksityinen polkee työntekijöiden toimeentuloa. Kolmannekseen palvelusetelin hinnan lisäksi yksityisestä varhaiskasvatuksesta syntyy kaupungille myös muita kustannuksia, kuten valvonta-, asiakasohjaus-, ja asiakasrekisterimenoja.

Selvää dataa hintaeroista ei siis ole. On kuitenkin kiistatonta, että Kokoomuksen ja päiväkotifirmojen vaatima palvelusetelin arvon korotus, eli lisärahan maksaminen firmoille, johtaisi kaupungin kustannusten kasvuun. Kustannusten kasvuun johtaisi myös se, jos kaupungin oikeus tarvittaessa evätä palveluseteli poistettaisiin. Tarrin vastine herättääkin kysymyksiä myös intressiristiriidoista. Edistääkö päiväkotiyrittäjä ja kaupunginvaltuutettu asiassa yrityksensä vai kaupungin etua?

Oman toiminnan supistamisen ja firmojen suosimisen sijaan olisi aika tehdä varhaiskasvatuksen positiivista kehittämistä. Varhaiskasvatuksen jokavuotisista säästöistä olisi syytä luopua. Työntekijöiden hyvinvointiin ja saatavuuteen voitaisiin panostaa esimerkiksi palkkaohjelmalla tai työterveyttä parantamalla. Sillä voitaisiin ehkäistä tilanteen luisuminen Helsingin kaltaiseksi henkilöstöpulaksi, mihin suuntaan Hämeenlinnassakin näkyy jo merkkejä.

Lehkonen viittaa kaikkien puolueiden sitoutuneen yrittäjäystävällisyyteen, mikä on totta. Mielestäni yrittäjäystävällisyyden ei kuitenkaan tule tarkoittaa yritysten tukemista kaupunkilaisten ja lasten etujen vastaisesti. Yksityistä on järkevää hyödyntää maltillisesti, mutta ei rajatta.

Aapo Reima

Kaupunginvaltuuston 2. varapuheenjohtaja (vas.)

Paikallista porinaa: Tuhoisa ristiretki voi tulla kaupunkilaisille kalliiksi (Kaupunkiuutiset 5.10.)

Kolumnini julkaistiin Kaupunkiuutisissa 5.10.2022. Teksti luettavissa kokonaisuudessaan myös alla:

Tuhoisa ristiretki voi tulla kaupunkilaisille kalliiksi

Päiväkotiyritykset ovat lähteneet huolestuttavalle ristiretkelle korkeampien palvelusetelimaksujen puolesta. Yritysten tavoitteena on korottaa tulonlähteensä eli kaupungin maksaman palvelusetelin arvoa. Lisäksi yritykset haluavat poistaa kaupungin oikeuden kieltäytyä palvelusetelin myöntämisestä.

Molemmat tavoitteet tulisivat toteutuessaan kaupunkilaisille kalliiksi. Kokoomus on liittynyt tähän yritysten ristiretkeen, jota käydään niin poliittisissa elimissä kuin oikeussalissakin.

Hämeenlinnassa on pitkään säästetty kunnallisesta varhaiskasvatuksesta, ja samalla palvelusetelimallin kulut ovat kasvaneet. Kaupungin varhaiskasvatuksessa on ollut käytössä vuosittainen säästötavoite, jolla on vastattu laskevaan lapsimäärään.

Enää lapsimäärä ei kuitenkaan ole vähentynyt, ja monella perheellä on vaikeuksia saada päiväkotipaikkaa läheltä. Omasta toiminnasta säästämisen on siis tultava tiensä päähän, ja säästöt on syytä kääntää palveluseteliin.

Jatkuva kunnallisesta varhaiskasvatuksesta leikkaaminen siirtää kysyntää yksityiselle puolelle. Kaupungin riippuvuus yksityisestä palveluntarjonnasta taas tuppaa heikentämään palvelua ja lisäämään kustannuksia.

Palvelusetelituotannolle on asetettu 20 prosentin osuuden tavoite, mutta nyt jo noin 30 prosenttia kaupungin varhaiskasvatuspalveluista on yksityistä.

Palvelusetelissä itsessään ei ole mitään vikaa. Maltillisesti käytettynä se täydentää kaupungin omaa toimintaa. Kuitenkin kalliimpaa erityistä tukea tarvitsevat lapset ohjautuvat yleensä kunnalliselle puolelle, koska yksityinen saa valita asiakkaansa.

Kunnallisella myös henkilöstön palkat ovat korkeampia, eli palvelusetelituotannon kasvattaminen tarkoittaa myös varhaiskasvatuksen ammattilaisten palkkojen polkemista.

Julkisen varhaiskasvatuksen kuristamisen ja palveluseteliyritysten suosimisen suunta on käännettävä. Ensi vuoden budjettiin tulee esittää palvelusetelituotannon osuuden suunnitelmallista laskemista takaisin 20 prosenttiin ja varhaiskasvatuksen vuosittaisen säästötavoitteen siirtämistä palvelusetelimenoihin.

Budjettikäsittelyssä jokainen valtuutettu pääsee tekemään arvovalinnan kaverien firmojen ja kaupunkilaisten edun välillä.

Kirjoittaja on valtuutettu (vas.), Hämeenlinna.

Aapo Reima

Hämeenlinnan kaupungin on edistettävä Evon tiedekansallispuistoa (Häsa 20.8)

Alla oleva kolumnini julkaistiin Hämeen Sanomissa lauantaina 20.8.

Aapo Reima (vas.): Hämeenlinnan kaupungin on edistettävä Evon tiedekansallispuistoa – Edut luonnonsuojelulle ja myös aluetaloudelle ovat kiistattomia

Hämeenlinnan kaupungin olisi järkevää tehdä vahvempaa vaikuttamistyötä tiedekansallispuiston perustamiseksi Evolle. Vaikka kansallispuiston perustaminen on toistaiseksi jumissa maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön keskinäisen kiistan vuoksi, niin aktiivinen lobbaus voisi auttaa hanketta etenemään ehkä jo tällä hallituskaudella. Viimeistään ensi kevään eduskuntavaalien jälkeen Evon kehittämisen kohtalo on auki, ja onnistunut vaikuttaminen ja paineen luominen voisi auttaa saamaan Evon mukaan seuraavan hallituksen ohjelmaan.

Hämeenlinnan Yrittäjät otti vastikään vahvasti kantaa tiedekansallispuiston perustamisen puolesta. Tutustuin heidän laatimaansa ansiokkaaseen vertailevaan raporttiin retkeilyalueena jatkamisen tai kansallispuiston perustamisen hyödyistä ja haitoista. Vertailu vain vahvistaa kuvaa kansallispuiston eduista myös aluetaloudellisesta näkökulmasta.

Kansallispuisto tuo uusia investointeja

Maailman ensimmäisen tiedekansallispuiston perustaminen Evolle on suuri mahdollisuus niin Hämeenlinnalle, kuin koko maakunnalle. Edut luonnon monimuotoisuudelle ja luonnonsuojelulle ovat kiistattomat. Aluetaloudellinen vaikutus on suuri niin työpaikkojen kuin uusien yritysten kautta. Esimerkiksi tänä vuonna avattu uusi Sallan kansallispuisto toi paikkakunnalle heti noin 10 miljoonan euron edestä investointeja, joista valtaosa on yksityisiä.

Lisäksi tiedekansallispuisto olisi piristysruiske Lammin alueen matkailulle, koska retkeilyalueen muuttaminen kansallispuistoksi on aina kasvattanut kävijämääriä. Myös tutkimus- ja opetustoiminta hyötyisi.

Kansallispuistoa vastustavat lähinnä metsästäjät sekä jotkut paikalliset maanomistajat. Kuitenkin jo kansallispuistoa esittänyt työryhmä tarjosi kompromissiratkaisua, jossa hirven- ja villisian metsästys sallittaisiin rajoitettuna. Myös läheiset maanomistajat voivat olla huoleti, koska puisto toteuttaisiin pelkästään valtion maille. Onkin syytä tarkasti miettiä, halutaanko näiden kahden ryhmän vastustuksen vuoksi jäädyttää näin lupaava hanke. Evon suhteen on tärkeää katsoa kokonaisetua, eikä tehdä eturyhmäpolitiikkaa. 

Tiedekansallispuisto on todellinen elinvoimakysymys

Hämeenlinnan politiikassa on viime aikoina otettu aktiivisempi ote elinvoimaan ja elinvoiman kehittämiseen on lähdetty tosissaan. Tiedekansallispuisto on todellinen elinvoimakysymys, jonka eteen olisi järkevää tehdä hartiavoimin töitä. Nyt on elinvoimapuheen näytön paikka.

Ensiaskeleena Evon kehittämisen linjauksia on syytä käsitellä uudestaan kaupunginhallituksessa. Edellinen kaupunginhallitus päätti viime vuonna tukea kansallispuiston perustamista, tietyin reunaehdoin. Tämän linjan vahvistaminen olisi tärkeää, jotta kaupungin johto voisi ryhtyä aktiivisempaan vaikuttamistyöhön valtion suuntaan. Kaupunginhallituksen selkeä kannanotto kirkastaisi myös kaupungin linjaa julkisuudessa.

Hämeenlinnalla ei ole varaa antaa tiedekansallispuiston ja sen mukanaan tuomien investointien, työpaikkojen ja kasvavien matkailijamäärien livetä käsistämme. On aika lobata valtiota tiedekansallispuiston puolesta.

Aapo Reima

Kaupunginvaltuuston 2. varapuheenjohtaja (vas.)

Hämeenlinna

Paikallista porinaa: Ei anneta taantumuksen voittaa (Kaupunkiuutiset 29.6)

Kolumnini julkaistiin Kaupunkiuutisissa kaksi viikkoa sitten Pride-kuukauden loppupuolella. Nyt siitä oli kuitenkin pahoitettu mieltä Kaupunkiuutisten mielipidepalstalla, joten sen kunniaksi jaan kolumnini täällä. Kirjoitukseni sanoma onkin edelleen erittäin ajankohtainen.

Ei anneta taantumuksen voittaa – Tehdään yhdessä töitä yhdenvertaisuuden puolesta

Alkanutta Pride-viikkoa ovat edeltäneet useat surulliset uutiset.

Yhdysvalloissa käännettiin kelloja vuosikymmeniä taaksepäin poistamalla aborttioikeuden perustuslaillinen suoja. Norjassa tehtiin tuhoisa terrori-isku sateenkaariyhteisöä vastaan.

Näiden uutisten keskellä yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa edistävän Priden merkitys korostuu.

Yhdysvaltojen kehollista itsemääräämisoikeutta loukkaavasta päätöksestä ovat vastuussa kiihkouskonnolliset fanaatikot, ja maan kahtiajako on vahvempaa kuin koskaan.

Taantumuksellisilla voimilla on muuallakin maailmassa huolestuttavaa ja kasvavaa vaikutusvaltaa, mikä näkyy esimerkiksi äärioikeistolaisen ja ääri-islamistisen terrorismin muodoissa.

Suomi ei ole lintukoto

Myös Suomessa on piirejä, jotka edustavat samanlaista taantumuksellisuutta ja ihmisvihaa. Suomi ei ole lintukoto, joka olisi turvassa tälläiseltä ihmisoikeuksia uhkaavalta kehitykseltä.

Yhteiskunnan jakautuminen, ääriliikkeiden nousu ja ihmisoikeuksia väheksyvä poliittinen puhe ovat riskejä ja osin toteutunutta kehitystä myös täällä meillä.

Toimintaa, ei lamaannusta

Huonojen uutisten edessä ei kuitenkaan ole syytä lamaantua, vaan ryhtyä toimintaan ihmisoikeuksien eteen. Paikallisella tasollakin on mahdollista tehdä paljon yhdenvertaisuuden parantamiseksi.

Kuntien ja hyvinvointialueiden tasolla tehokkaita toimia ovat muun muassa ilmaisen ehkäisyn laajentaminen ja sen piiriin kuuluvien ehkäisyvälineiden valikoiman lisääminen, yhdenvertaisuuskoulutusten järjestäminen henkilöstölle ja sukupuolten moninaisuuden huomioiminen kiinteistöjen suunnittelussa.

Ei olisi pahitteeksi myöskään Hämeenlinnan seudun oma Pride-kulkue.

Puhujan vastuu

Meillä jokaisella on myös vastuu siitä, miten me puhumme kanssaihmisistämme. Esimerkiksi vähemmistöihin kohdistuva vitsailu ja väheksyntä rakentavat ja ylläpitävät vähemmistövihamielisiä asenteita.

Jokaisella on sananvapaus, mutta myös vastuu sanomisistaan. Ihmisoikeuksia murentavaa keskustelua ei kannata ehdoin tahdoin rakentaa.

Ei anneta taantumuksen ja ihmisvihan voittaa. Tehdään yhdessä ja yhtenäisinä töitä yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon puolesta.

Kunta-alan palkkaohjelma voidaan rahoittaa (Häsa 27.4.2022)

Aluevaltuustotoveri, lähihoitaja Hanna Jokisen ja minun yhteinen mielipidekirjoitus julkaistiin Hämeen Sanomissa 27.4. Kirjoituksessa esitämme taloudellisia perusteluja kuntasektorin pienipalkkaisille aloille suunnattavan palkkaohjelman puolesta. Esitämme myös rahoituskeinot palkkaohjelmalle. Kirjoitus on kokonaisuudessaan luettavissa alla.

Kunta-alan palkkaohjelma on mahdollista rahoittaa – Tulee halvemmaksi kuin ylityöt, vuokratyövoima ja siirtotyöläiset

Kunta-alan työmarkkinakierros on kriisiytynyt. Kuntasektorin pienipalkkaisille aloille suunnattava palkankorotusohjelma on välttämätön, koska muuten meiltä loppuvat työntekijät. Tosiasioiden tunnustamisen sijaan työnantajapuoli on levittänyt epätotuuksia mitoituksista ja suojelutyöstä, ja lainsäätäjä on valmistautunut turvautumaan pakkotyöhön. Painavin argumentti palkkaohjelmaa vastaan on sen aiheuttamat kustannukset julkiselle taloudelle, mutta siihen löytyy kyllä ratkaisut.

Nykyisissä taloudellisen epävarmuuden oloissa kuntatyöntekijöiden todellisen ostovoiman kutistaminen inflaatiota pienempien palkankorotusten myötä olisi myrkkyä kotimaiselle kulutukselle ja siten talouskehitykselle. Vastaavasti ostovoiman kohentaminen palkankorotuksilla kohdentuisi pääosin paikalliseen kulutukseen. Paluuhyöty julkiseen talouteen olisi merkittävä verojen ja talouskasvun muodossa.

Palkkojen korottaminen on monelle kuntatyöntekijälle kriittisen tärkeää jo pelkän työssäkäynnin mahdollistamiseksi. Kun elämisen kustannukset, polttoaineiden hinnat ym. nousevat, alkaa se tuntua jo monen pienipalkkaisen työssäkäynnin kuluissa.

Palkkaohjelman kustannuksista on esitetty monenlaisia väitteitä. Otetaan esimerkiksi hoitajien esittämä palkkaohjelma, jolla palkkoja korotettaisiin vuosittain 3,6% normaalien korotusten päälle viiden vuoden ajan. Laskennallinen lisäkustannus viiden vuoden päästä olisi n. 1,6 miljardia verrattuna vuoteen 2021. Kuitenkin suuri osa tästä summasta palaa julkiseen talouteen valtion tuloveron, kunnallisverotuksen ja arvonlisäverojen kautta. Esimerkiksi STTK:n pääekonomistin Patrizio Lainán mukaan on todennäköistä, että yli puolet palkankorotuksesta palautuisi verotuksen kautta. Tällöin hoitajien palkkaohjelman nettokustannuksiksi jäisi siis noin 750 miljoonaa vuodessa.

Miten tämä sitten rahoitetaan? Tapoja on monia, mutta esimerkiksi listaamattomien yhtiöiden osinkojen verohuojennuksen poisto sekä Vasemmistoliiton esittämä miljonäärivero olisivat taloudellisesti tehokkaita tapoja. Osinkohuojennuksen poisto toisi noin 350 miljoonaa euroa, ja maltillinen 0,5% miljonäärivero yli 500 miljoonaa euroa. Yhteensä yli 850 miljoonaa vuodessa, millä palkkaohjelma rahoitettaisiin helposti.

Palkkaohjelma on siis täysin mahdollista rahoittaa, ja joka tapauksessa se tulee paljon halvemmaksi kuin jatkuvat ylityöt, vuokratyövoiman käyttö ja siirtotyöläisten lennättäminen ulkomailta. Kunta-alan ja sote-alan töissä on myös valtava potentiaali olla haluttua työtä. Työtä Suomi tarvitsee kipeästi myös tulevaisuudessa. Itse työ alalla on palkitsevaa ja monipuolista, kunhan siitä maksetaan asiallista palkkaa ja työolot saadaan kuntoon. Julkisen talouden kestävyydestä se ei jää kiinni.

Aapo Reima, opiskelija ja aluevaltuutettu (vas.)

Hanna Jokinen, lähihoitaja ja aluevaltuutettu (vas.)