Turkki suunnittelee uutta sotilasoperaatiota Syyrian kurdialueille. Se olisi Venäjän helmikuisen hyökkäyksen tavoin kansainvälisen lain kieltämä julma hyökkäyssota. Operaation julkistamisen ajoitus liittyy todennäköisesti ainakin osittain Suomen ja Ruotsin natohakemuksiin: Turkki on itsevaltaisen presidenttinsä Erdoganin johdolla siirtynyt iltalypsystä kiristykseen. Erdogan pyrkii ehkäisemään lännen kielteisiä reaktioita hyökkäykseen pitämällä Suomen ja Ruotsin Nato-hakemuksia löysässä hirressä.
Pohjois-Syyrian kurdialueilla sijaitsee Rojavan itsehallintoalue. Rojava on Syyrian valopilkku, demokraattisen itsehallinnon kokeilu. Rojavan asejoukot (SDF, YPG, YPJ), joita Turkki valheellisesti väittää terroristeiksi, ovat olleet lännen tärkeitä liittolaisia Isisin vastaisessa taistelussa. Rojavan ideologia perustuu yhdistelmään suoraa demokratiaa, feminismiä, monikulttuurisuutta ja ekologisuutta. Rojavan puolustajat ovatkin ukrainalaisten tavoin demokratian esitaistelijoita, ja nyt Suomen tuleva Nato-liittolainen Turkki aikoo hyökätä heitä vastaan.
On surullista, että Turkin verenhimoisella diktaattorilla on mahdollisuus käyttää Suomen ja Ruotsin natohakemuksia poliittisena aseena. Nyt Suomessa ja Ruotsissa on tärkeintä pitää pää kylmänä ja rintama yhtenäisenä. Erdoganin saappaiden nuoleminen olisi turhaa. Esimerkiksi asenvientiä Turkkiin ei tule sallia painostuksen alla. Asiantuntija-arvioiden mukaan Turkin todelliset vaatimukset kohdistuvat Yhdysvalloille. Pallo on siis rapakon takana, koska Suomen ja Ruotsin mahdollisuudet vaikuttaa Yhdysvaltojen ja Turkin kiistoihin esimerkiksi F-35 -hävittäjäohjelmasta ovat hyvin ohuet.
Suomen ja Ruotsin tulee nyt seistä suoraselkäisesti oikeusvaltion arvojen ja periaatteiden takana. Turkille Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyden lopullinen torppaaminen kävisi kalliiksi lännen sanktioiden myötä. Talousromahdus taas haastaisi Erdoganin asemaa ensi vuoden parlamenttivaaleissa, ja diktaattorin asemaansa vahvistamaan pyrkivälle Erdoganille se olisi huono uutinen.
Suomi ja Ruotsi tarvitsevat Nato-jäsenyyttä, mutta ei ihmisoikeuksien kustannuksella. Turkin toiminta kuoppasi alkuunsa Naton romantisoinnin jonkinlaisena läntisenä arvoyhteisönä. Toisaalta Naton merkitys Suomelle ja Ruotsille ei ole kuuluminen läntiseen arvoyhteisöön, vaan sen tuoma sotilaallinen turva. Siksi Nato-prosessia ja neuvotteluja Turkin kanssa tulee kärsivällisesti jatkaa. Mutta ihmisoikeuksista tinkimättä ja diktaattoria nöyristelemättä.