Sibeliuksenkadun pyörätiehen löydettävä ratkaisu

Viime aikoina Hämeenlinnassa on puhututtanut pyöräily, ja etenkin Sibeliuksenkadun pyörätiestä tehty päätös.

Sibeliuksenkadulle suunniteltu pyörätie eli keskustan pohjois-etelä -suuntainen pääväylä äänestettiin kumoon Kaupunkirakennelautakunnassa viime viikolla. 

Äänestys oli tiukka, äänet jakaantuivat 6-5. Kokoomus oli kaatamassa pyörätietä PSn ja Keskustan tuella. Sen sijaan Vasemmisto, SDP ja Vihreät kannattivat hanketta.

Valtionavustus heitettiin hukkaan

Pyörätiehen oli myönnetty n. 1,4 miljoonaa euroa valtionavustusta, joka kaadettiin nyt kaivoon. Kokoomus on pyrkinyt esiintymään talouspuolueena, mutta tämä päätös ei varsinaisesti vahvista sitä kuvaa.

Pyörätietä vastustettiin, koska se olisi vienyt teiden varsilta vajaakäytöllä olevia parkkipaikkoja. Valtiontuen menetys tarkoittaa, että jokainen näistä 42 parkkipaikasta käytännössä maksoi kaupungille yli 33 tuhatta euroa kappale. Lisäksi iso osa pyörätien tieltä poistuvista parkkipaikoista olisi saatu korvattua lähialueilta.

Korvaavat parkkipaikat Raatihuoneelta?

Nyt tulisi etsiä ratkaisu, johon enemmistö voisi sitoutua. Lähes puoltatoista miljoonaa euroa ei kannata heittää hukkaan. Pyörätien vastustajat ovat huolissaan erityisesti parkkipaikoista. Korvaavia parkkipaikkoja täytyy siis etsiä entistä kovemmin.

Uusia parkkipaikkoja löytyisikin mm. Hallituskadulta, Keskuskoululta ja Linja-autoasemalta. Nämä eivät kuitenkaan ole ainakaan toistaiseksi riittäneet Kokoomukselle.

Kokoomuksen sinivihreää siipeä edustava Sari Rautio ehdotti Raatihuoneen parkkialueen avaamista yleiseen pysäköintikäyttöön. Sieltä löytyisi helposti Kokoomuksen vaatimat korvaavat paikat. Nykyisellään kyseinen parkkipaikka on vain kaupungin työntekijöiden ja valtuutettujen käytössä, mikä on jo itsessään epätehokasta ja epätasa-arvoista. Siksi sen avaaminen yleiseen pysäköintikäyttöön olisi tehokas ratkaisu parkkipaikkakysymykseen.

Toivottavasti Kokoomus lähtee mukaan etsimään kompromissia, jolla kaupunkilaisten toivoma pyörätie voitaisiin toteuttaa.

Pyörätielle iso tarve

Nykyisellään keskustassa ei ole ollenkaan pohjois-etelä -suuntaista pyörätietä, ja mukulakiviteillä autojen seassa pyöräily on sekä epämukavaa että vaarallista. Pyörätien puute johtaa myös jalkakäytävillä pyöräilyyn, joka heikentää jalankulkijoiden ja esim. liikuntarajoitteisten liikenneturvallisuutta.

Pyörätie parantaisi kaikkien liikkumismahdollisuuksia ja liikenneturvallisuutta sekä edistäisi ilmastotavoitteita ja keskustan elinvoimaa.

Keskustan Liikennesuunnitelman valmistelun yhteydessä toteutetun asukaskyselyn vastaajista lähes puolet nosti keskustan pahimmaksi ongelmaksi pyöräteiden vähäisen määrän.

Aiemmat päätökset puoltavat pyörätietä

Lautakunnassa tehty kielteinen päätös on ristiriidassa valtuuston aiempien päätösten kanssa. Pyöräväylän rakentamiseen on sitouduttu mm. keskustavisiossa ja pyöräilyn edistämisohjelmassa.

Vaihtoehtona on esitetty pyörätien rakentamista Sibeliuksenkadun sijaan Kasarmikadulle. Tähän ei kuitenkaan saisi valtionavustusta, ja lisäksi parkkipaikkoja poistuisi 14 enemmän.

Lautakunnan päätös ei ole välttämättä lopullinen

Pyörätie on osa käsittelyssä olevaa ensi vuoden budjettiehdotusta. Siihen siis tullaan palaamaan sekä kaupunginhallituksessa että valtuustossa. Lautakunnan päätös ei onneksi siis ole lopullinen. Olisi järkevää palauttaa asia lautakuntaan, ja velvoittaa etsimään korvaavat parkkipaikat esim. Raatihuoneelta. Toivottavasti kompromissi saadaan tehtyä, ja pyörätie rakennettua. Se olisi kaupunkilaisten etu.

Kirjoitin aiemmin tänä vuonna Hämeenlinnan potentiaalista kehittyä pyöräilykaupungiksi. Se vaatii myös Sibeliuksenkadun pyörätietä. Kirjoituksen voi lukea täältä.

Paikallista porinaa: Puheita vai tekoja? – Lasten ja nuorten palvelut kuntoon (Kaupunkiuutiset 13.10)

Kolumnini julkaistiin Kaupunkiuutisten Paikallista Porinaa -palstalla keskiviikkona 13.10. Sen voi lukea ilman maksumuuria alta tai Kaupunkiuutisten sivuilta täältä.

Puheita vai tekoja? – Lasten ja nuorten palvelut kuntoon

Kuuluuko lasten ja nuorten ääni tehdyssä politiikassa?

Viikko sitten valtuuston kokouksessa kuultiin useita hyviä puheenvuoroja, joissa oltiin huolissaan nuorten hyvinvoinnista ja vaadittiin mielenterveyspalveluiden ja oppilashuollon vakavan resurssivajeen korjaamista.

Nämä korjaustarpeet ovat olleet tiedossa jo pitkään, ja niiden korjaamisesta on puhuttu pitkään.

Tulokset ovat kuitenkin toistaiseksi jääneet laihoiksi. Puheiden ja tekojen välillä on merkittävä epäsuhta.

Yksinäisyyttä ja masennusta

THL:n tekemän kouluterveyskyselyn mukaan lähes joka neljännellä 8.–9.-luokkalaisella hämeenlinnalaisella nuorella on ollut vähintään kaksi viikkoa kestänyttä masennusoireilua kyselyn tekohetkellä.

Lähes joka viides on kokenut kohtalaista tai vaikeaa ahdistuneisuutta edellisen kahden viikon aikana. Noin 16 prosenttia tuntee itsensä yksinäiseksi.

Pahoinvointi kasvussa

Valtaosalla lapsista ja nuorista menee onneksi edelleen hyvin, mutta pahoinvointi on monella mittarilla kasvussa.

Suomalaisen hyvinvointivaltion turvaverkko on rispaantunut. Ja mitä pidemmälle verkon korjaamista lykätään, niin sitä vaikeampaa ja kalliimpaa se tulee olemaan.

Ajattelua pitkällä tähtäimellä

Monella päättäjällä menee sormi suuhun, kun resurssivajeiden korjaaminen vaatii rahaa. Järkevä talouspolitiikka kuitenkin edellyttää pitkän tähtäimen ajattelua.

Lasten ja nuorten pahoinvointi tulee kalliiksi, sekä inhimillisesti että taloudellisesti. Meillä ei ole varaa antaa kenenkään pudota kyydistä. Hyvinvointiin panostaminen on parasta talouspolitiikkaa.

Koko paletin oltava kunnossa

Mielenterveys- ja päidepalveluiden sekä oppilashuollon resurssivajeen korjaamisen lisäksi on huolehdittava muun muassa harrastusmahdollisuuksista, turvallisista kouluista ja esimerkiksi etsivän nuorisotyön toimintamahdollisuuksista.

Puheista tekoihin

Paras aika laittaa nuorten palvelut kuntoon oli eilen, mutta toiseksi paras aika on tänään. Asia on erityisen ajankohtainen nyt, kun kaupungin ensi vuoden budjetin käsittely on täydessä vauhdissa.

Meiltä päättäjiltä vaaditaan nyt selkärankaa ja rohkeutta tehdä tulevaisuuteen katsovia päätöksiä.

Marraskuussa valtuuston budjettikokouksessa voidaan tehdä puheista tekoja.