Blogi

Julkaistu

Valtuustopuhe suunnitellusta yritystukirahastosta

Pidin allaolevan puheen valtuuston 24.3. kokouksessa, aiheena suunnitteilla oleva 5 miljoonan euron yritystukirahasto (katalyyttirahasto). Käsittelin aihetta aiemmin mielipidekirjoituksessani ja kaupunginhallituksessa esitin asian palauttamista valmisteltavaksi riskienhallinnan ja julkisen rahan tehokkaan käytön edellytysten vahvistamiseksi. En kuitenkaan saanut siellä tukea esitykselle.

Suunnittelin vastaavaa esitystä valtuustossa, mutta päästiin muiden poliittisten ryhmien kanssa neuvottelemalla hyvään kompromissiin. Pidin valtuustossa allaolevan puheen, tosin en aivan sanasta sanaan:

”Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut ja yleisö

Idea katalyyttirahastossa on sinänsä hyvä ja kannatettava, eli paikallisen elinvoiman tukeminen. Käytännössä kyseessä on kuitenkin yritystuki, johon liittyy merkittäviä riskejä julkisen rahan tehokkaan käytön, talouden tasapainon ja väärinkäytösten näkökulmasta. Näihin riskeihin vastaaminen on kriittisen tärkeää osana päätöksentekoa ja valmistelua.

Riskejä lisää se, että pilottiin edetään ilman selvää linjausta lainaehdoista, lainojen ja avustusten myöntö- sekä arviointikriteereistä, riskienhallinnasta, yksityisten toimijoiden roolista ja toiminnan läpinäkyvyydestä. Lisäksi meillä ei ole tietoa niistä lisäkustannuksista, joita rahaston hallinnointi tulee väistämättä meille aiheuttamaan.

On muistettava myös, että rahaston on tarkoitus sijoittaa kohteisiin, jotka eivät syystä tai toisesta saa normaalia yritysrahoitusta. Luottotappioiden riski on siis suuri, ja tätä riskiä tulisi taklata riittävän korkealla korkotasolla. Riskipitoisissa yrityslainoissa voi markkinoilla olla helposti 20-30% vuosikorko.

Talouden kestävyyden ja toimivan markkinatalouden näkökulmasta tällaisiin vapaita markkinoita väistämättä vääristäviin ja veronmaksajien rahoilla pyöritettyihin julkisiin tukiin on perusteltua suhtautua varsin kriittisesti. Jos yritystukia kuitenkin halutaan edistää, niin mallista on kenties mahdollista tehdä toimiva, kunhan riskienhallintaa sekä veronmaksajien rahan tehokkaan ja taloudellisesti kannattavan käytön edellytyksiä vahvistetaan osana päätöstä.

Kaikkein järkevintä olisi toki ollut reunaehtojen tarkka määritteleminen ennen pilotin aloittamista, mutta nyt valmistelu on sen verran pitkällä että käsijarru ei ikävä kyllä enää ole realistinen vaihtoehto. Tässä tilanteessa on kuitenkin järkevää edellyttää että valmistelu läpinäkyvyyden, tasapuolisuuden, kannattavuuden ja tehokkuuden turvaamiseksi tehdään nyt käynnistettävän pilotin aikana. Eli ennen kuin valtuusto mahdollisesti päättää 5 miljoonan euron sijoittamisesta tähän yritystukirahastoon.

Ennen tätä mahdollisesti tehtävää suurta sijoitusta on pelisääntöjen oltava selvät, jotta rahastosta ei muodostu veronmaksajien rahoja tehottomasti käyttävä ja peruspalveluiden rahoitusta kuluttava toiminto. Rahaston mahdollista perustamista tulee arvioida tarkkaan pilotista saatavien kokemusten kautta, eikä tulevaa 5 miljoonan sijoitus saa tässä vaiheessa ottaa mitenkään selvänä asiana. Nyt päätetään vasta pilotista, ja myöhemmässä vaiheessa ratkaistaan kannattaako rahastoa ylipäätään perustaa.

Alunperin olin esittämässä tähän päätösesitykseen riskienhallintaa ja julkisen rahan tehokasta käyttöä edistävää muutosta, mutta poliittisten ryhmien yhteisissä neuvotteluissa saatiin aikaan hyväksyttävissä oleva kompromissi, jota puheenjohtaja keskustelun aluksi esitti.

Kiitos asiasta neuvotelleille, tuen ryhmien yhteistä esitystä.”

Julkaistu

Yritystukirahastojen kanssa oltava erittäin tarkkana – Riskit voivat kasvaa kohtuuttomiksi

Allaoleva mielipidekirjoitukseni julkaistiin Hämeen Sanomissa 15.3.2025.

Aapo Reima (vas.): Yritystukirahastojen kanssa oltava erittäin tarkkana – Riskit voivat kasvaa kohtuuttomiksi

Hämeenlinnan kaupunki suunnittelee uutta noin 5 000 000 euron panostusta yrityslainoja jakavaan ”katalyyttirahastoon”. Sen ideana on, että kaupunki ja yksityinen sektori rahoittavat paikallisten yritysten hankkeita yhdessä ja samansuuruisin osuuksin. Hankkeen onnistuessa osa lainasta kuitenkin muutettaisiin suoraksi yritystueksi, niin sanotuksi ”vaikuttavuusbonukseksi”, joka maksettaisiin kokonaan veronmaksajien rahoista.

Ajatus esityksen taustalla on sinänsä tuore ja kannatettava: paikallisten yritysten kasvun ja kestävän kehityksen vauhdittaminen. Käytännön toteutukseen liittyy kuitenkin suuria riskejä veronmaksajien rahan tehokkaan käytön, talouden tasapainon sekä korruption kannalta.

Kaupungin poliitikoille tehdyn esityksen mukaan mallin pilotointiin edettäisiin ilman lainojen jakamisen kriteeristön, lainaehtojen sekä riskienhallinnan yksityiskohtaista ennakkosuunnittelua. Nämä muotoiltaisiin tarkemmin pilotin aikana yhdessä yksityisten rahoittajien kanssa.

Tämä toimintamalli antaisi yksityisille sijoittajille huolestuttavaa valtaa päättää veronmaksajien rahan jakamisesta. Se on sekä korruptioriski että julkisen rahan tehottoman käytön riski. Pienessä kaupungissa yrittäjät tuntevat toisensa, joten riippumattomuuden takaaminen on erittäin vaikeaa.

On positiivista, että rahastosta jaettaisiin suoran tuen sijaan lainoja. Käytännössä kuitenkin 20% lainasta hyvitettäisiin ”vaikuttavuusbonuksena” onnistuneille hankkeille. Lisäksi rahaston on tarkoitus rahoittaa sellaisia hankkeita, jotka eivät saa normaalia yritysrahoitusta.

Tämä tarkoittaa siis riskialttiita hankkeita. Tällöin julkista rahaa menetettäisiin myös luottotappioihin. Lopulta pääoman kiertäessä koko viisi miljoonaa olisi siis tavalla tai toisella kadonnut yritystukiin tai luottotappioihin.

Rahaston kannattavuutta voitaisiin turvata vain tekemällä lainoista riittävän korkeakorkoisia. Riskialttiissa yritysrahoituksessa on helposti 20–30% vuosikorko, mutta pidän epätodennäköisenä että kaupunki lähtisi vaatimaan näin korkeaa korkotasoa.

Pidän riskinä myös sitä, että pilotin aikana yksityiset sijoittajat neuvottelevat itselleen paremmat rahoitusehdot kuin kaupunki onnistuu itselleen neuvottelemaan. Riskiä kasvattaa entisestään yhtiöiden toiminnan läpinäkyvyyden puute.

Katalyyttirahastoon liittyy myös samanlaisia laajempia ongelmia kuin muihinkin yritystukiin. Vapaassa markkinataloudessa julkisen vallan tulisi välttää markkinoiden tarpeetonta vääristämistä.

Yritystuet väistämättä vääristävät kannusteita ja markkinamekanismin toimintaa, jolloin ei-kannattava ja tehoton toiminta voi kuluttaa rajallisia resursseja julkisen tuen avulla pidempään kuin se muuten olisi pystynyt. Ihmettelenkin markkinatalouden suurina puolustajina esiintyvien oikeistopuolueiden halukkuutta lisätä julkisen vallan puuttumista markkinoiden toimintaan.

Asiaa on valmisteltu asiantuntevasti, idea on tuore ja tarkoitus hyvä. Nähdäkseni riskit silti kasvaisivat kohtuuttomiksi, jos edettäisiin nyt esitetyllä mallilla. Siksi valmistelua tulisi jatkaa riskienhallinnan ja julkisen rahan tehokkaan käytön edellytysten vahvistamiseksi.

Nykyisellään malliin liittyy liian suuri julkisen rahan tehottoman käytön riski ja korruptioriski. Lisäksi rahaston tappiolliseksi suunniteltu toiminta sekä hallinnointikulut aiheuttaisivat ongelmia kaupungin talouden tasapainolle.

Katalyyttirahaston pilotista päätetään seuraavassa kaupunginvaltuuston kokouksessa. Toivon valtuutetuilta harkintaa ja aikalisää asian suhteen, ettemme lähde jakamaan yritystukia aivan liian korkealla riskillä.

Kirjoittaja Aapo Reima on Hämeenlinnan kaupunginhallituksen jäsen (vas.), alue- ja kuntavaaliehdokas.

Julkaistu

Omaishoidon ja perhehoidon leikkaukset: halpaa tänään, kallista huomenna

Kirjoitimme Ranjith Kumar Prabhakaranin (vas.) kanssa omaishoidosta ja perhehoidosta Hämeen Sanomiin 3.2.2025:

Aluksi positiiviset uutiset. Kanta-Hämeen omaishoidon tukiin tehdään asianmukaiset indeksikorotukset, koska aluehallituksessa vasemmiston aiheesta tekemä esitys voitti reilulla äänimäärällä (SDP, keskusta, PS ja KD sekä osa kokoomuksesta kannatti). Tämä oli pieni erävoitto kamppailussa, jonka merkittävin taisto hävittiin joulukuun budjettivaltuustossa karvaasti yhdellä äänellä.

Tuolloin valtuuston enemmistö päätti rajuista leikkauksista omaishoidon tukien tasoon. Indeksin korotusten tekemättä jättäminen olisi ollut omaishoitajille uusi isku, mutta onneksi aluehallitus valitsi nyt oikeudenmukaisemman linjan ja kannatti korotusten tekemistä.

Toinen positiivinen asia oli aluevaltuuston yksimielinen päätös hylätä ikäihmisten perhehoitajien palkkioihin suunnitellut rajut leikkaukset, ja torjua esitys, joka olisi jättänyt yksinäiset ikäihmiset kokonaan perhehoidon ulkopuolelle.

Päätös ei kuitenkaan ole välttämättä lopullinen, vaan leikkaukset saattavat palata pöydälle jo nyt keväällä.

Kokonaiskuva omaishoidon ja perhehoidon tilanteesta on siis edelleen vakava, ja vaatii aktiivisia toimia. Hyvinvointialueella on talouspaineiden varjolla yritetty leikata omaishoitajien ja perhehoitajien palkkioita sekä palveluiden laajuutta.

Siitä huolimatta, että näistä leikkaaminen on taloudellisesti erittäin lyhytnäköistä kuten esimerkiksi Mika Rönkkö hyvässä mielipiteessään (Häsa 23.1.) perustelee.

Leikkaukset voivat nimittäin vähentää perhehoidon ja omaishoidon käyttöä ja lisätä kalliimpien hoitomuotojen tarvetta. Tämä voi vaarantaa koko järjestelmän kestävyyttä.

Joulukuun valtuustossa tämä lyhytnäköinen ajattelutapa konkretisoitui karulla tavalla, kun kokoomuksen, vihreiden ja SDP:n enemmistön (11/14 valtuutettua) leikkauslinja voitti omaishoitoa puolustavien valtuutettujen linjan yhdellä äänellä, eli äänin 30–29.

Indeksikorotusten tekeminen toimii tässä lähinnä laastarina. Joulukuun leikkauspäätöstä on vaikea sovittaa kauniisiin puheisiin omaishoidon arvostamisesta, mitä esimerkiksi Aino Närkki (kok.) mielipiteessään (HäSa 28.1.) yritti, varsinkaan kun hän ei kannattanut aluehallituksessa edes indeksikorotusten tekemistä.

Nyt on tärkeää, että poliitikot yli puoluerajojen yhdistävät voimansa ja tekevät kaukonäköisiä päätöksiä omaishoidon ja perhehoidon puolesta. Perhehoidon osalta valtuusto päätti, että perhehoito turvataan ja vaikuttavan toiminnan laajentamisesta koko maakuntaan tehdään suunnitelma.

Ratkaisevaa on tuon suunnitelman sisältö. Voi nimittäin olla, että leikkausyritys uusitaan. Toivomme, että alueemme poliitikoilla on kaukonäköistä viisautta ja inhimillisyyttä puolustaa perhehoitajien tekemää erittäin tärkeää työtä jatkossakin. On poliitikoilta näytön paikka: arvostetaanko omais- ja perhehoitajia vain juhlapuheissa vai myös teoissa?

Kirjoittajista Aapo Reima on Kanta-Hämeen aluehallituksen jäsen (vas.) ja Prabhakaran Ranjithkumar aluevaltuutettu (sd.). Molemmat ovat hämeenlinnalaisia.

Julkaistu

Paikallisesti voidaan tehdä järkeviä ja vastuullisia ratkaisuja – Vasemmiston tavoitteet etenivät Hämeenlinnan budjetissa

Yhteinen kirjoituksemme valtuustotoveri Pirkko Juuruksen kanssa Hämeenlinna tämän vuoden budjetista oli Hämeen Sanomissa viime vuonna (23.11.2024):

Hämeenlinnan ensi vuoden budjetissa paransimme pitkäaikaissairaiden ja vammaisten asemaa, turvasimme vankien työtoimintaa ja edistimme vastuullista taloudenpitoa sekä kestävää liikkumista.

Vasemmiston esitys vankityötä uhkaavan leikkauksen puolittamisesta meni läpi äänin 28–23. Saamme siis turvattua kuntouttavaa vankityötä suunniteltua laajempana.

Voittajia ovat myös kaikki kaupunkilaiset, kun vankien hoitama kaupungin viheralueiden ja kadunvarsien kunnossapito ei heikkene pelätyllä tavalla.

Vankityön puolesta äänestivät vasemmiston lisäksi SDP, vihreät, KD, perushämeenlinnalaisten Tuomas Koskinen sekä vähemmistö perussuomalaisista ja kokoomuksesta.

Vasemmiston esitys pitkäaikaissairaiden ja vammaisten liikkumista tukevan erityisliikuntakortin kokeilusta meni läpi äänin 26–25. Erityisliikuntakortin mahdollistamat edullisemmat liikuntakäynnit tukevat omaehtoisen kuntouttavan liikunnan mahdollisuuksia.

Kokeilu alkaa syksyllä 2025 ja kestää vuoden, ja jatkosta päätetään kokemusten pohjalta. Isoin kiitos asian etenemisestä kuuluu aiheesta valtuustoaloitteen vuonna 2022 tehneelle Sari Rautiolle (kok.).

Vasemmisto onnistui edistämään myös vastuullista taloudenpitoa. Jo kaupunginhallituksessa hyväksyttiin yksimielisesti esitys rakentamattoman rakennuspaikan kiinteistöveron maltillisesta korotuksesta.

Verolla on tutkitusti positiivinen kannustinvaikutus asuntorakentamiseen, ja se tuo kaupungille kaivattuja lisätuloja ilman köyhyyttä lisäävää vaikutusta.

Valtuustokin torjui selvästi Antti Ahosen (kok.) taloudellisesti vastuuttoman veropopulismin, kun hän esitti, ettei korotusta tehtäisi.

Lisäksi meidän myötävaikutuksellamme kustannustehokkuus saatiin vahvaksi ohjaavaksi tekijäksi Sotkanrannan satamaremontin tulevaan suunnitteluun, osana Kirsi Lehdon (kok.) muotoilemaa puolueiden välistä kompromissia.

Vasemmiston mielestä veronmaksajien rahaa ei tule käyttää yksityisen liiketoiminnan piiriin kuuluvan huvivenetoiminnan tukemiseen, ellei rahalle todistetusti saada selvää vastinetta.

Myös kestävää liikkumista tuettiin onnistuneesti. Vihreiden Veera Jussilan tärkeä esitys kävely- ja pyöräteiden talviaikaisen esteettömyyden ja kunnossapidon priorisoimisesta meni läpi äänin 31–20. Esitys tulee konkreettisesti parantamaan kunnossapidon tasoa ja se toteutetaan ilman kokonaiskustannusten kasvua.

Kaupungin budjettikäsittely vahvisti uskoamme siihen, että paikallisesti voidaan edelleen tehdä järkeviä ja vastuullisia ratkaisuja.

Kirjoittajista Aapo Reima on Hämeenlinnan kaupunginhallituksen jäsen (vas.) ja Pirkko Juurus valtuustoryhmän puheenjohtaja (vas.).

Julkaistu

Byrokratiaslangi uhkaa demokratiaa

Kolumini julkaistiin Kaupunkiuutisissa 26.2.2025:

Mikä yhdistää sanoja yhtenäistäminen, tehostaminen, yhdenmukaistaminen ja uudistaminen? Niillä kaikilla voidaan politiikan byrokratiaslangissa tarkoittaa leikkaamista ja heikentämistä. Niitä käytetään kiertoilmauksena jollekin, jota ei syystä tai toisesta haluta sanoa suoraan.

Byrokratiaslangi on aina ollut läsnä politiikassa, mutta se näyttää yleistyneen huolestuttavasti. Hyvinvointialueella on tavallista sellainen puhetapa, jossa todelliset palveluiden muutokset ja leikkaukset haudataan byrokraattisten termien ja kiertoilmausten glitterillä koristeltuun suohon.

Poliitikko yrittää tällä peittää näkyvistä äänestäjille epämieluisat päätöksensä ja ennen kaikkea oman vastuunsa niistä. Jos valtuutettu puhuu painokkaasti ikäihmisten hyvinvoinnista ja palveluiden uudistamisesta, niin ehkä asukkaat eivät huomaa saman valtuutetun juuri äänestäneen ikäihmisten palveluiden leikkaamisen puolesta?

Erilaisista toimintaa kuvaavista hallinnon asiakirjoista saa usein ruusunpunaisen kuvan, joka ei useinkaan vastaa asukkaiden ja työntekijöiden arjen kokemusta.

Palveluiden lakkautukset ja leikkaukset naamioidaan yhtenäistämisen tai uudistamisen kuoreen. ”Maineenhallinta” on noussut ohjaavaksi arvoksi, ikään kuin hyvinvointialue olisi liikeyritys eikä julkista palvelua tuottava demokraattinen organisaatio.

Malliesimerkin tästä antoi Kokoomus tämän vuoden budjetin käsittelyssä. Heidän (äänestyksessä kaatunut) esityksensä oli: ”Kokoomus esittää, että sivun 60 viides kappale palautetaan aluehallituksen 9.12. esityslistan mukaiseksi ja tehdään tarvittavat muutokset s. 59 tuloslaskelmaan. Lisäksi poistetaan lisäsäästölistalta kohdasta 15 tarve 2,9 miljoonan euron lisäsäästöihin vuoden 26 aikana.”

Kuinka moni kokouksen seuraaja olisi osannut arvata, että tuo esitys olisi läpimennessään itse asiassa tarkoittanut kahdeksan prosenttia lääkäreistä ja kolme prosenttia hoitajista vähentämistä Kanta-Hämeen perusterveydenhuollosta?

Uudistaminen ja yhtenäistäminen ovat yleensä hyviä ja tarpeellisia asioita. Siksi onkin vaarallista, että näitä termejä käytetään valeasuna negatiivisille ja ei-toivotuille päätöksille. Tällöin asioiden merkitykset hämärtyvät, poliitikkojen vastuunvälttely helpottuu, asukkaiden kiinnostus politiikkaan vähenee ja demokratia kärsii.

Vältetään siis byrokratiaslangin kirousta, ja suhtaudutaan terveellä epäilyksellä slangin käyttäjien puheisiin. Vanha sanontahan kuuluu, että teot puhuvat enemmän kuin tuhat sanaa.

Kirjoittaja on valtuutettu (vas.), Hämeenlinna.

Julkaistu

Orpon-Purran leikkauslinjaa on mahdollista torjua

Allaoleva kirjoitukseni julkaistiin Hämeen Sanomissa 19.8.2024. Kirjoitus julkaistiin samana päivänä myös Aamupostissa ja Forssan Lehdessä.

Aapo Reima (vas.): Orpon-Purran leikkauslinjaa on mahdollista torjua


Suomalaisten peruspalvelut ovat joutuneet rajun hyökkäyksen kohteeksi Orpon-Purran hallituksen toimesta.

Erityisesti sote-palveluitamme on kuritettu ja ajettu alas rajuilla leikkauksilla ja riittämättömällä rahoituksella. Hyvinvointialueet on työnnetty selkä seinää vasten toteuttamaan hallituksen ideologiaa.

Nyt kuitenkin näyttää siltä, että paikallinen ja alueellinen vastarinta kantaa vähitellen hedelmää. Kanta-Hämeen aluehallitus päätti äänestyksen jälkeen vastustaa hallituksen suunnitelmia vanhusten hoitajamitoituksen alentamisesta.

Kokoomus–perussuomalais-akseli koki äänestyksissä tappion. Päätös on symbolisesti merkittävä, ja takaisku hallituspuolueiden sinimustalle rintamalle.

Voittaneet esitykset teki Tarja Filatov (sd.), Johanna Häggman (kesk.) sekä allekirjoittanut. Näyttää myös siltä, että vastaavia hallituksenvastaisia koalitioita on syntynyt tai syntymässä muillakin alueilla.

Voi toki olla, että Orpon-Purran hallitus ajaa ikäihmisiä ja hoitajia päähän potkivan lakihankkeensa jääräpäisesti läpi, vaikka asiantuntevat hyvinvointialueet sitä vastustavatkin. Muitakin voittoja on kuitenkin saatu.

Paikallinen kunnista nouseva protesti esimerkiksi pakotti hallitusta perääntymään aikeistaan rajata toisen asteen maksuttomuutta.

Myös oman keskussairaalamme alasajoon tähdännyt sairaalaverkkoselvityshanke saatiin torjuttua, vaikka jopa hämeenlinnalainen ministerivaikka jopa hämeenlinnalainen ministeri Lulu Ranne (ps.) asettui hanketta tukemaan.

Tulokset ovat toivoa herättäviä. Emme ole alistuneet hallituksen kurjistamispolitiikalle, vaan pystymme panemaan kampoihin. Ensi kevään kunta- ja aluevaalit tulevatkin olemaan tulikoe Orpon-Purran hallitukselle.

Perussuomalaiset kokivat jo eurovaalien rökäletappiossaan esimakua vaalilupausten syömisen seurauksista. Lisäksi hallituksen luottamus kansan keskuudessa on kyselyissä kyntänyt pohjamudissa.

Meidän on mahdollista tehdä muutos. Ja tuo muutos on paikallisesti jo aloitettu.

Kirjoittaja on hämeenlinnalainen Kanta-Hämeen aluehallituksen jäsen (vas.).

Julkaistu

Hämeenlinnan lähiöitä ei saa unohtaa

Allaoleva kolumnini julkaistiin Kaupunkiuutisissa 30.7.2024.

Hämeenlinnan lähiöitä ei saa unohtaa

Keskustan kehittäminen. Siihen kiteytyy Hämeenlinnan viimeaikainen poliittinen keskustelu. Mielipiteitä vaihdetaan Ykköskorttelista, Hämeensaaresta, kävelykadun jatkamisesta ja HAMKin keskustakampuksesta.

Keskusta ansaitseekin huomiota, mutta samalla tulisi muistaa, että se on lopulta vain pieni osa kaupunkiamme. Osa tämän tiedostaakin ja kiirehtii nopeasti muistuttamaan pitäjien elinvoiman kehittämisestä, tai uusien keskiluokkaisten omakotitaloalueiden rakentamisen tärkeydestä.

Toki pitäjät ja omakotitaloalueetkin ansaitsevat huomiota. Mutta kuka muistuttaisi olemassaolevista lähiöistä ja niiden kehittämisestä?

Hämeenlinnan keskustaan on käytetty ja ollaan käyttämässä kymmeniä miljoonia euroja. Siihen nähden Hämeenlinnan vanhat lähiöt ja asuinalueet ovat saaneet vain murusia.

Meidän tulisikin jatkossa muistaa kehittää kaupunkia kokonaisuutena, jossa arvostetaan jokaista asukasta tasavertaisesti.

Positiivinen esimerkki löytyy Jukolan ja Nummen alueelta, jota on viime vuosina kehitetty varsin onnistuneesti. Uudet pyöräväylät, puisto- ja liikennehankkeet, suunniteltu lisäasuinrakentaminen ja uusi Assi-sairaala vahvistavat alueen kehittymistä ja asumisviihtyisyyttä.

Muiden lähiöiden osalta tilanne on heikompi. Milloin viimeksi on tehty merkittäviä kehityspanostuksia esimerkiksi Idänpäähän, Katumalle, Ojoisille, Kettumäkeen tai Laaniittyyn? Alueet ansaitsisivat suurempaa huomiota poliittisessa päätöksenteossa.

Muutos on kuitenkin mahdollinen. Kaupunki valmistelee asumisohjelmaa, joka laitettiin alulle SDP:n, Vasemmiston, Vihreiden ja KD:n yhteisestä aloitteesta. Ohjelmassa on erittäin tärkeää huomioida konkreettisesti lähiöiden ja kohtuuhintaisen asumisen näkökulmat.

Emme voi jämähtää vain keskustan kehittämiseen ja rakennusfirmojen mielistelyyn. Tehdään ohjelmasta lähiöiden ohjelma!

Mistä sitten rahat lähiöiden kehittämiseen? Kehittämiseen ei tarvita uusia määrärahoja, vaan olemassaolevien kohdentamista uudelleen. Kaupunkikehittämisen sekä liikenneinvestointien painopistettä voisi vähitellen siirtää keskustasta aluekeskuksiin.

Lisäksi osasta hyödyltään kyseenalaisista ja kalliista hankkeista voitaneen luopua lähiöiden hyväksi. Esimerkiksi Sotkanrannan satamainvestointia ja kaupunginmuseon uutta pääkohdetta on syytä tarkastella kriittisesti.

Pidetään yhdessä lähiöiden puolta!

Kirjoittaja on valtuutettu (vas.), Hämeenlinna.

Julkaistu

Aluevaltuuston ryhmäpuheenvuoro 18.6.

Pidin aluevaltuustossa Vasemmistoliiton ryhmäpuheenvuoron, jonka voi lukea alta.

”Arvoisat alueemme asukkaat ja oman toiminnan sekä ostopalveluiden työntekijät, puheenjohtaja ja valtuutetut. Vasemmistoliiton ryhmän puolesta haluan kiittää teitä kaikkia kuluneesta vuodesta. Tilinpäätös katsoo taaksepäin edelliseen vuoteen, mutta tässä puheenvuorossa luon sen pohjalta myös näkymää tulevaisuuteen.

Tilanteemme on vaikea. Viime vuoden tilinpäätös ja arviointikertomus puhuvat karua kieltä alueemme taloustilanteesta, ja niiden pohjalta nousee esiin myös vakava huoli asukkaillemme elintärkeistä peruspalveluista. Hyvinvointialueen rahoitus on riittämätön lakisääteisten palveluiden järjestämiseen. Tälläkään hetkellä emme noudata lakia esimerkiksi lastensuojelun, perusterveydenhuollon hoitotakuun, erikoissairaanhoidon hoitotakuun ja useiden henkilöstömitoitusten osalta. Kun Orpon-Purran hallituksen uudet massiiviset rahoitusleikkaukset ja uudet ”kannustimet” alkavat purra, niin tilanne vaikeutuu entisestään. Olemme puun ja kuoren välissä.

Talousongelmien taustalla on sekä Marinin hallituksen laatimaan rahoituslainsäädäntöön jääneet isot valuviat sekä Orpon-Purran hallituksen leikkaustoimet. Kumpikin hallitus on myös ontuvin perustein vastustanut alueiden verotusoikeutta. Tässä vaiheessa on kuitenkin jo turhaa syyttää alueiden nykyisistä ongelmista edellistä hallitusta, koska pallo ongelmien korjaamisen suhteen on Orpolla eikä Marinilla. Varsinkin, kun Marinin hallitus rahoituslainsäädäntöä laatiessaan korosti valmiutta nopeisiin korjauksiin, jos niitä tarvitaan. Ja nyt niitä tarvittaisiin, mutta Orpon hallitus ei reagoi.

On harmillista, että hyvinvointialueita koskeva julkinen keskustelu mediassa ja valtakunnanpolitiikassa on tasoltaan pääosin kehnoa. Alueiden alijäämälukuja kauhistellaan toistaen kritiikittä valtiovarainministeriön edustajien soopaa. Toisaalta samalla talouskriisin todellinen syvyys ja sen ratkaisumahdollisuudet jäävät pimentoon. On vaarallinen narratiivi, että hyvinvointialueiden talousongelmat olisivat täysin niiden omissa käsissä ja omin toimin korjattavissa. Tämä lehdistössäkin toistettu ajatusmalli ei perustu tosisasioihin. Orpon-Purran hallitus ajaa ohjaus- ja leikkauspolitiikallaan hyvinvointialueita silmät kiinni kohti seinää.

Toisaalta ongelmakeskeisessä julkisessa keskustelussa ja mediassa unohdetaan yleensä hyvinvointialueiden onnistumiset. Esimerkiksi Kanta-Hämeessä henkilöstön saatavuus on parantunut hyvinvointialueen aloituksen myötä, ja monissa palveluissa hoitoonpääsyä on onnistuttu parantamaan. Olemme kehittäneet uudenlaisia ja toimivia palveluita, kuten GerBiili ja digiklinikka. Lisäksi merkittäviä säästöjäkin olemme jo onnistuneet kovalla työllä saavuttamaan. Meidän on syytä olla ylpeä onnistumisistamme, joista kiitos kuuluu ennen kaikkea hyvinvointialueemme työntekijöille.

Syksystä ja ensi vuodesta on onnistumisista huolimatta tulossa vaikea. Lain vaatima kireä alijäämien kattamisen takaraja tulee vastaan liian pian, eikä talouden tasapainon saavuttaminen ensi vuoden aikanakaan vielä läheskään riitä Valtiovarainministeriön valvovalle silmälle. Tilanne on absurdi, koska talouden tasapainotusvaateen täyttämiseen ei riitä enää talouden tasapaino, vaan tarvitaan yli sadan miljoonan euron ylijäämä vuoteen 2026 mennessä. Käytännössä valtio siis vaatii, että hyvinvointialueen tulisi vuonna 2026 kerätä kassaansa sata miljoonaa euroa ylimääräistä veronmaksajien rahaa, käyttämättä sitä kuitenkaan palveluihin. Tehtävä on paitsi mahdoton, myös täysin käsittämätön.

Jos maan hallitus ei nouse poterostaan ja tule hyvinvointialueita vastaan, niin lisärahoituksen hakeminen tulee ajankohtaisesti jo syksyllä. Tarvittavien leikkausten tekeminen täysimääräisesti hyvinvointialueen toiminnasta on nimittäin täysin mahdotonta, koska se vaarantaisi asukkaidemme perusoikeuksien toteutumisen. Joutuisimme lakkauttamaan kokonaisia palvelukokonaisuuksia, joista valtaosa on lakisääteisiä ja siten lakkauttamiskelvottomia. Varmasti meistä jokainen tiedostaa tämän tilanteen.

Vasemmiston valtuustoryhmän mielestä on meidän velvollisuutemme hakea lisärahoitusta, jos se on tarpeen peruspalveluiden turvaamiseksi. Lain mukaan hyvinvointialueella on ehdoton oikeus lisärahoitukseen, jos rahoituksen taso muuten vaarantaisi perusoikeuksien toteutumisen. Tuo ehto näyttää täyttyvän, ja nähdäksemme se velvoittaa hyvinvointialuetta reagoimaan. Olemme sen velkaa asukkaillemme, asiakkaillemme ja työntekijöillemme. Asiaan tulee palata syksyllä ja tehdä lopullinen päätös lisärahoituksen hakemisesta.

On kuitenkin hyvä muistaa, että hyvinvointialueen tulee pyrkiä tasapainottamaan talouttaan, eikä lisärahoituskaan säästä meitä siltä. Vasemmistoliitto on sitoutunut talouden tasapainottamiseen kaikilla sellaisilla keinoilla, jotka eivät vaaranna asukkaidemme peruspalveluita ja -oikeuksia. Olemmekin joutuneet hyväksymään monia itsellemme vaikeita ja asukkaille ongelmallisia päätöksiä. On kuitenkin rehellistä tunnustaa lisärahoituksen olevan ainoa tapa tehdä tasapainottamisesta edes mahdollista, ilman että vaarannamme kriittisellä tavalla asukkaidemme perusoikeuksia ja aiheutamme lisääntyvää hätää ja kärsimystä.

Tässäkin taloustilanteessa meidän on syytä muistaa, että sote-palveluissa on kyse muustakin kuin rahasta. On kyse yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta, kansanterveyden kohentamisesta, terveyserojen kaventamisesta, työllisyyden parantamisesta. Yksilön tasolla on kyse terveydestä, hyvinvoinnista ja elämästä. Vasemmiston ryhmä toivoo todella, että nämä muutkin aspektit muistetaan talouden tasapainon ohella sekä täällä hyvinvointialueella että valtion päässä. Rahoitus tulee mitoittaa sen mukaan, että tavoitteet voidaan todella saavuttaa.

Lopuksi haluan Vasemmiston ryhmän puolesta kiittää virkajohtoa ja muita poliittisia ryhmiä yhteistyöstä. Jatkakaamme rakentavaa päätöksentekoa myös jatkossa, asukkaidemme hyväksi ja järjestämiemme palveluiden työntekijöitä aidosti kuunnellen.”

Julkaistu

Hämeenlinna ei voi sulkea silmiään Gazan sodalta

Kolumnini julkaistiin Kaupunkiuutisissa 22.5.

Hämeenlinna ei voi sulkea silmiään Gazan sodalta – Myös paikallisilla ratkaisuilla on painoarvoa

Viimeksi kaupunginvaltuustossa keskusteltiin Israelin sodasta Gazassa. Sodan aloitti terroristijärjestö Hamas julmalla hyökkäyksellään, mutta Israelin kostotoimet ylittivät hyvin pian oikeutetun itsepuolustuksen rajat.

Gazassa on lyhyessä ajassa kuollut ainakin 35 000 ihmistä, joista yli puolet lapsia ja naisia. Avustusjärjestöt ovat ottaneet käyttöön kirjainlyhenteen WCNSF, joka on lyhenne englanninkielisistä sanoista ”haavoittunut lapsi, ei hengissäselvinnyttä perhettä”. Toin nämä asiat esiin valtuustossa.

Kokoomuksen Kirsi Lehto oli huolissaan kansainvälisen politiikan ”eksymisestä” paikallistasolle, ja epäili että valtuusto ei välttämättä ole oikea paikka arvokeskustelulle.

Olen eri mieltä. Hämeenlinna ei voi elää kuplassa, jossa suljetaan silmät siviilien kärsimykseltä ja sotarikoksilta.

Me uskalsimme täällä paikallistasolla tuomita Venäjän ja Hamasin julmat hyökkäykset ja sotarikokset. Olemme aktiivisesti tukeneet Ukrainaa sekä sanoin että avustuskuljetuksin. Olemme myös saaneet uuden ystävyyskaupungin Ukrainasta.

Toivonkin, että emme Hämeenlinnassa olisi kaksinaismoralistisia, vaan seisoisimme historian oikealla puolella myös suhteessa Israelin toimiin.

Gazan sota ei ole vain kansainvälisen politiikan kysymys, vaan myös paikallisilla ratkaisuilla on merkittävää painoarvoa.

Hämeenlinna voisi rahoittaa Gazaan suuntautuvaa humanitaarista apua, samaan tapaan kuin rahoitamme Ukraina-apua. Voisimme myös tavoitella ystävyyskaupunkia Palestiinasta ja liittyä kasvavaan joukkoon eurooppalaisia kaupunkeja. Voisimme myös selväsanaisesti vaatia alueelle pysyvää tulitaukoa, panttivankien vapauttamista ja miehityshallinnon purkamista.

Suomen kansan mielipide Israelin sotatoimista on selvä. Ylen teettämän kyselyn mukaan 60 prosenttia suomalaisista ei hyväksy Israelin sotatoimia, ja vain 20 prosenttia ne hyväksyy.

Toivon todella, että myös poliitikot kuulevat tämän viestin, niin paikallistasolla kuin maamme hallituksen kabineteissakin.

Valtuustossa pitämässäni puheessa kysyin Israelin toimien puolustajilta: ”Kuinka pitkään Hamasin viattomia siviilejä tappaneella terrori-iskulla voidaan oikeuttaa niinikään viattomien siviilien tappamista?”

Tähän kysymykseen on hyvä lopettaa myös tämä kolumni.

Kirjoittaja on valtuutettu (vas.), Hämeenlinna.

Julkaistu

Gaza-puhe valtuustossa 6.5.

Puhuin kaupunginvaltuustossa Vasemmiston aiemmin jättämän valtuustoaloitteen käsittelyn yhteydessä:

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut ja yleisö

Käsittelyssä on Vasemmistoliiton tekemä valtuustoaloite yhteistyön välttämisestä hyökkäyssotaa käyvien, laitonta miehitystä ylläpitävien ja ihmisoikeuksia rajusti rikkovien maiden kanssa. Ymmärrän hyvin perustelut sille, että erillistä toimintaohjetta ei kaupungille kannata laatia, mutta toivon ja uskon että yhteistyöhön tällaisten valtioiden kanssa suhtaudutaan pidättyväisesti.

Tälläisiä valtioita ovat esimerkiksi Venäjä, Iran, Qatar, Saudi-Arabia, Israel ja Kiina sekä lukuisat muut.

Tällä hetkellä akuuteimpaa meihinkin välillisesti vaikuttavaa sotaa käydään Ukrainassa ja Gazan kaistalla Palestiinassa. Hämeenlinnan kaupunki ja Suomen valtio ovat tuominneet Venäjän hyökkäyksen selväsanaisesti ja tukeneet Ukrainaa johdonmukaisesti. Siitä kiitos! Ikävä kyllä suhtautuminen Gazan tilanteeseen on ollut kaksijakoisempaa ja riittämätöntä. Siksi katson tarpeelliseksi puhua aiheesta.

Tilanteet eivät toki ole siinä mielessä verrannollisia, että Ukrainassa alkuperäinen hyökkääjä oli Venäjä, kun taas Israelissa sodan aloitti terroristijärjestö Hamas julmalla yli tuhannen siviilin hengen vaatineella hyökkäyksellään. Hämeenlinnan kaupunki ja Suomen valtio oikeutetusti tuomitsivat molemmat hyökkäykset.

Israelin osalta tilanne kuitenkin muuttui nopeasti ja oikeutetun itsepuolustuksen kohtuulliset rajat ylitettiin, kun maa aloitti massiiviset kollektiiviset rankaisutoimet kaikkia gazalaisia kohtaan. Tuloksena on tuhansia kuolleita lapsia, äitejä, isiä, nuoria ja vanhoja. Tuhansia kuolleita viattomia ihmisiä, kuten Ukrainassakin. Gazassa on kuollut lyhyessä ajassa jo melkein 35 tuhatta ihmistä, joista 70% naisia ja lapsia. Ja suurin osa kuolleista miehistäkin lienee siviilejä. Luvut ovat epävarmoja, mutta suuruusluokka on oikea.

Tällä hetkellä meidän suomalaisten tulisi yhteisesti seistä sekä Ukrainan että Palestiinan puolella. Toimia aktiivisesti Ukrainan ehdoilla tehtävän rauhan puolesta. Toimia aktiivisesti panttivankien vapauttamiseksi, siviilien auttamiseksi ja ennen kaikkea pysyvän tulitauon saamiseksi Gazaan. Toimia aktiivisesti rauhanomaisen ja kansojen itsemääräämisoikeutta kunnioittavan ratkaisun saamiseksi Israelin ja Palestiinan yli 70 vuotta jatkuneeseen kiistaan, jossa Israelin toiminta on jo pidempään muistuttanut apartheid-hallintoa.

Tiedän hyvin, että osa valtuutetuista on kanssani erimieltä Palestiinan osalta, vaikka Ukrainan tukemisesta yksimielisyyttä onneksi vallitseekin. Kysyn kuitenkin teiltä, että kuinka pitkälle olette valmiita tukemaan Israelin nykyisen hallituksen linjaa, jossa siviilit uhrataan oman poliittisen kannatuksen turvaamiseksi? Kuinka pitkään Hamasin viattomia siviilejä tappaneella terrori-iskulla voidaan oikeuttaa niinikään viattomien siviilien tappamista?

Gazassa avustusjärjestöjen työntekijät ovat ottaneet käyttöön kirjainlyhenteen WCNSF, joka on lyhenne sanoista ”wounded child, no surviving family”. ”Haavoittunut lapsi, ei hengissäselvinnyttä perhettä”. Sodan uhreista n. 40% uskotaan olevan lapsia.

Täytyykin muistaa, että Israelin toiminnasta ei kärsi Hamas, vaan tavalliset palestiinalaiset. Hamas voi päinvastoin saada katkeruudesta uutta voimaa, mikä voi entisestään pahentaa väkivallan kierrettä.

Suomen kansan mielipide Israelin toiminnasta onkin selvä. Ylen Taloustutkimuksella teettämän kyselyn mukaan 60% suomalaisista ei hyväksy Israelin viime kuukausien sotatoimia Gazassa, ja vain joka viides hyväksyy ne! Kansa on inhimillisyyden puolella, ja toivon että kansan ääni kuullaan.

Toivon, että pääsemme yli siitä keskustelusta, jossa Israelin toimien vastustajat leimataan Hamasin tukijoiksi, ja toisaalta Hamasin tuomitsevat Israelin tukijoiksi. Israel on muutakin kuin hallituksensa. Palestiina on muutakin, kuin Gazassa vallan kaapannut Hamas. Sekä Israelissa että Palestiinassa asuu kansoja, joilla on oikeus itsemääräämisoikeuteen ja tasa-arvoon. Alueen ristiriidat pohjaavat vuosikymmenten taakse, ovat syviä ja vaikeita. Siitä huolimatta niin israelilaiset ja palestiinalaiset että suomalaisetkin ovat kaikki ihmisiä, jotka tulisi kohdata ihmisinä eikä vihollisina. 

Tilanteeseen ei ole helppoa ratkaisua, mutta selvää on että aivan aluksi tarvitaan tulitauko ja rauha. Ilman rauhaa ei nimittäin voida rakentaa. Alueen ongelmat voidaan ratkaista vain poliittisesti, ei sotilaallisesti.

Tiedän että puheenvuoroni on synkkä ja näiden asioiden puhuminen ei ole minullekaan helppoa. Meistä jokaisen tulisi kuitenkin avata suunsa ja seistä oikealla puolella historiaa.

Toivon siis, että inhimillisyydelle ja empatialle on vielä tilaa myös kansainvälisessä politiikassa ja ulkopolitiikassa. Tämä toive on toki ensisijaisesti osoitettu maamme hallituksen suuntaan.

Näillä puheilla hyväksyn kaupunginhallituksen päätösesityksen ja pidän valtuustoaloitteen herättämää keskustelua tärkeänä. Täytyy muistaa, että toivon paremmasta tulee elää vahvana.