Omaishoidon ja perhehoidon leikkaukset: halpaa tänään, kallista huomenna

Kirjoitimme Ranjith Kumar Prabhakaranin (vas.) kanssa omaishoidosta ja perhehoidosta Hämeen Sanomiin 3.2.2025:

Aluksi positiiviset uutiset. Kanta-Hämeen omaishoidon tukiin tehdään asianmukaiset indeksikorotukset, koska aluehallituksessa vasemmiston aiheesta tekemä esitys voitti reilulla äänimäärällä (SDP, keskusta, PS ja KD sekä osa kokoomuksesta kannatti). Tämä oli pieni erävoitto kamppailussa, jonka merkittävin taisto hävittiin joulukuun budjettivaltuustossa karvaasti yhdellä äänellä.

Tuolloin valtuuston enemmistö päätti rajuista leikkauksista omaishoidon tukien tasoon. Indeksin korotusten tekemättä jättäminen olisi ollut omaishoitajille uusi isku, mutta onneksi aluehallitus valitsi nyt oikeudenmukaisemman linjan ja kannatti korotusten tekemistä.

Toinen positiivinen asia oli aluevaltuuston yksimielinen päätös hylätä ikäihmisten perhehoitajien palkkioihin suunnitellut rajut leikkaukset, ja torjua esitys, joka olisi jättänyt yksinäiset ikäihmiset kokonaan perhehoidon ulkopuolelle.

Päätös ei kuitenkaan ole välttämättä lopullinen, vaan leikkaukset saattavat palata pöydälle jo nyt keväällä.

Kokonaiskuva omaishoidon ja perhehoidon tilanteesta on siis edelleen vakava, ja vaatii aktiivisia toimia. Hyvinvointialueella on talouspaineiden varjolla yritetty leikata omaishoitajien ja perhehoitajien palkkioita sekä palveluiden laajuutta.

Siitä huolimatta, että näistä leikkaaminen on taloudellisesti erittäin lyhytnäköistä kuten esimerkiksi Mika Rönkkö hyvässä mielipiteessään (Häsa 23.1.) perustelee.

Leikkaukset voivat nimittäin vähentää perhehoidon ja omaishoidon käyttöä ja lisätä kalliimpien hoitomuotojen tarvetta. Tämä voi vaarantaa koko järjestelmän kestävyyttä.

Joulukuun valtuustossa tämä lyhytnäköinen ajattelutapa konkretisoitui karulla tavalla, kun kokoomuksen, vihreiden ja SDP:n enemmistön (11/14 valtuutettua) leikkauslinja voitti omaishoitoa puolustavien valtuutettujen linjan yhdellä äänellä, eli äänin 30–29.

Indeksikorotusten tekeminen toimii tässä lähinnä laastarina. Joulukuun leikkauspäätöstä on vaikea sovittaa kauniisiin puheisiin omaishoidon arvostamisesta, mitä esimerkiksi Aino Närkki (kok.) mielipiteessään (HäSa 28.1.) yritti, varsinkaan kun hän ei kannattanut aluehallituksessa edes indeksikorotusten tekemistä.

Nyt on tärkeää, että poliitikot yli puoluerajojen yhdistävät voimansa ja tekevät kaukonäköisiä päätöksiä omaishoidon ja perhehoidon puolesta. Perhehoidon osalta valtuusto päätti, että perhehoito turvataan ja vaikuttavan toiminnan laajentamisesta koko maakuntaan tehdään suunnitelma.

Ratkaisevaa on tuon suunnitelman sisältö. Voi nimittäin olla, että leikkausyritys uusitaan. Toivomme, että alueemme poliitikoilla on kaukonäköistä viisautta ja inhimillisyyttä puolustaa perhehoitajien tekemää erittäin tärkeää työtä jatkossakin. On poliitikoilta näytön paikka: arvostetaanko omais- ja perhehoitajia vain juhlapuheissa vai myös teoissa?

Kirjoittajista Aapo Reima on Kanta-Hämeen aluehallituksen jäsen (vas.) ja Prabhakaran Ranjithkumar aluevaltuutettu (sd.). Molemmat ovat hämeenlinnalaisia.

Paikallisesti voidaan tehdä järkeviä ja vastuullisia ratkaisuja – Vasemmiston tavoitteet etenivät Hämeenlinnan budjetissa

Yhteinen kirjoituksemme valtuustotoveri Pirkko Juuruksen kanssa Hämeenlinna tämän vuoden budjetista oli Hämeen Sanomissa viime vuonna (23.11.2024):

Hämeenlinnan ensi vuoden budjetissa paransimme pitkäaikaissairaiden ja vammaisten asemaa, turvasimme vankien työtoimintaa ja edistimme vastuullista taloudenpitoa sekä kestävää liikkumista.

Vasemmiston esitys vankityötä uhkaavan leikkauksen puolittamisesta meni läpi äänin 28–23. Saamme siis turvattua kuntouttavaa vankityötä suunniteltua laajempana.

Voittajia ovat myös kaikki kaupunkilaiset, kun vankien hoitama kaupungin viheralueiden ja kadunvarsien kunnossapito ei heikkene pelätyllä tavalla.

Vankityön puolesta äänestivät vasemmiston lisäksi SDP, vihreät, KD, perushämeenlinnalaisten Tuomas Koskinen sekä vähemmistö perussuomalaisista ja kokoomuksesta.

Vasemmiston esitys pitkäaikaissairaiden ja vammaisten liikkumista tukevan erityisliikuntakortin kokeilusta meni läpi äänin 26–25. Erityisliikuntakortin mahdollistamat edullisemmat liikuntakäynnit tukevat omaehtoisen kuntouttavan liikunnan mahdollisuuksia.

Kokeilu alkaa syksyllä 2025 ja kestää vuoden, ja jatkosta päätetään kokemusten pohjalta. Isoin kiitos asian etenemisestä kuuluu aiheesta valtuustoaloitteen vuonna 2022 tehneelle Sari Rautiolle (kok.).

Vasemmisto onnistui edistämään myös vastuullista taloudenpitoa. Jo kaupunginhallituksessa hyväksyttiin yksimielisesti esitys rakentamattoman rakennuspaikan kiinteistöveron maltillisesta korotuksesta.

Verolla on tutkitusti positiivinen kannustinvaikutus asuntorakentamiseen, ja se tuo kaupungille kaivattuja lisätuloja ilman köyhyyttä lisäävää vaikutusta.

Valtuustokin torjui selvästi Antti Ahosen (kok.) taloudellisesti vastuuttoman veropopulismin, kun hän esitti, ettei korotusta tehtäisi.

Lisäksi meidän myötävaikutuksellamme kustannustehokkuus saatiin vahvaksi ohjaavaksi tekijäksi Sotkanrannan satamaremontin tulevaan suunnitteluun, osana Kirsi Lehdon (kok.) muotoilemaa puolueiden välistä kompromissia.

Vasemmiston mielestä veronmaksajien rahaa ei tule käyttää yksityisen liiketoiminnan piiriin kuuluvan huvivenetoiminnan tukemiseen, ellei rahalle todistetusti saada selvää vastinetta.

Myös kestävää liikkumista tuettiin onnistuneesti. Vihreiden Veera Jussilan tärkeä esitys kävely- ja pyöräteiden talviaikaisen esteettömyyden ja kunnossapidon priorisoimisesta meni läpi äänin 31–20. Esitys tulee konkreettisesti parantamaan kunnossapidon tasoa ja se toteutetaan ilman kokonaiskustannusten kasvua.

Kaupungin budjettikäsittely vahvisti uskoamme siihen, että paikallisesti voidaan edelleen tehdä järkeviä ja vastuullisia ratkaisuja.

Kirjoittajista Aapo Reima on Hämeenlinnan kaupunginhallituksen jäsen (vas.) ja Pirkko Juurus valtuustoryhmän puheenjohtaja (vas.).

Byrokratiaslangi uhkaa demokratiaa

Kolumini julkaistiin Kaupunkiuutisissa 26.2.2025:

Mikä yhdistää sanoja yhtenäistäminen, tehostaminen, yhdenmukaistaminen ja uudistaminen? Niillä kaikilla voidaan politiikan byrokratiaslangissa tarkoittaa leikkaamista ja heikentämistä. Niitä käytetään kiertoilmauksena jollekin, jota ei syystä tai toisesta haluta sanoa suoraan.

Byrokratiaslangi on aina ollut läsnä politiikassa, mutta se näyttää yleistyneen huolestuttavasti. Hyvinvointialueella on tavallista sellainen puhetapa, jossa todelliset palveluiden muutokset ja leikkaukset haudataan byrokraattisten termien ja kiertoilmausten glitterillä koristeltuun suohon.

Poliitikko yrittää tällä peittää näkyvistä äänestäjille epämieluisat päätöksensä ja ennen kaikkea oman vastuunsa niistä. Jos valtuutettu puhuu painokkaasti ikäihmisten hyvinvoinnista ja palveluiden uudistamisesta, niin ehkä asukkaat eivät huomaa saman valtuutetun juuri äänestäneen ikäihmisten palveluiden leikkaamisen puolesta?

Erilaisista toimintaa kuvaavista hallinnon asiakirjoista saa usein ruusunpunaisen kuvan, joka ei useinkaan vastaa asukkaiden ja työntekijöiden arjen kokemusta.

Palveluiden lakkautukset ja leikkaukset naamioidaan yhtenäistämisen tai uudistamisen kuoreen. ”Maineenhallinta” on noussut ohjaavaksi arvoksi, ikään kuin hyvinvointialue olisi liikeyritys eikä julkista palvelua tuottava demokraattinen organisaatio.

Malliesimerkin tästä antoi Kokoomus tämän vuoden budjetin käsittelyssä. Heidän (äänestyksessä kaatunut) esityksensä oli: ”Kokoomus esittää, että sivun 60 viides kappale palautetaan aluehallituksen 9.12. esityslistan mukaiseksi ja tehdään tarvittavat muutokset s. 59 tuloslaskelmaan. Lisäksi poistetaan lisäsäästölistalta kohdasta 15 tarve 2,9 miljoonan euron lisäsäästöihin vuoden 26 aikana.”

Kuinka moni kokouksen seuraaja olisi osannut arvata, että tuo esitys olisi läpimennessään itse asiassa tarkoittanut kahdeksan prosenttia lääkäreistä ja kolme prosenttia hoitajista vähentämistä Kanta-Hämeen perusterveydenhuollosta?

Uudistaminen ja yhtenäistäminen ovat yleensä hyviä ja tarpeellisia asioita. Siksi onkin vaarallista, että näitä termejä käytetään valeasuna negatiivisille ja ei-toivotuille päätöksille. Tällöin asioiden merkitykset hämärtyvät, poliitikkojen vastuunvälttely helpottuu, asukkaiden kiinnostus politiikkaan vähenee ja demokratia kärsii.

Vältetään siis byrokratiaslangin kirousta, ja suhtaudutaan terveellä epäilyksellä slangin käyttäjien puheisiin. Vanha sanontahan kuuluu, että teot puhuvat enemmän kuin tuhat sanaa.

Kirjoittaja on valtuutettu (vas.), Hämeenlinna.