Avainsana: köyhyys

Julkaistu

Sähköyhtiöiden harrastama kiskonta on saatava kuriin (HäSa 13.12)

Mielipiteeni julkaistiin Hämeen Sanomissa 13.12. Luettavissa myös alta:

Sähköyhtiöiden harrastama kiskonta on saatava kuriin – Sähköverkot takaisin julkiseen omistukseen

Hallitus antoi äskettäin merkittävän esityksen sähköyhtiöiden ansiottomien ylisuurten voittojen leikkaamisesta. Uusi määräaikainen, niin sanottu windfall-vero on tarpeellinen edistysaskel, joka auttaa rahoittamaan tarvittavaa lisätukea kohtuuttomien sähkölaskujen kanssa kamppaileville suomalaisille.

Verotuotto voisi olla jopa 1,3 miljardia. On tietysti harmillista, että asiassa jouduttiin odottamaan EU:n päätöstä, vaikka nopeampaakin kansallista ratkaisua on esimerkiksi vasemmisto esittänyt. Asian etenemiseen on kuitenkin syytä olla tyytyväinen.

Omistajilla kissanpäivät

Sähköyhtiöiden omistajat ovat juhlineet kissanpäiviä, kun ydin- ja tuulisähköstä on saanut satumaisia hintoja lähes muuttumattomin tuotantokustannuksin.

Myös öljy-yhtiöt ovat eläneet lihavaa vuotta. Nämä valtavat voitot on revitty tavallisten ihmisten selkänahasta. Tälle on saatava stoppi, ja nuo ylisuuret voitot on kanavoitava auttamaan tavallista kansaa.

Julkinen valta on ollut 2000-luvulla aivan liian haluton puuttumaan markkinoiden epätehokkuuksiin.

Markkinoiden automaattiseen paremmuuteen on luotettu liian sokeasti, mutta nyt tuo ajattelutapa on onneksi kääntymässä.

Energiantuotannon kaltaiset perushyödykkeet tarvitsevat toimivaa sääntelyä ja vahvaa julkista otetta, jotta markkinat voisivat toimia tarkoituksenmukaisesti. Markkinataloudessa tuo sääntely kuuluu julkisen vallan tehtäviin.

Hallitus on tukenut ihmisiä kriisissä

Hallitus on tukenut ihmisiä kriisissä sähkön arvonlisäveron alennuksella ja kahdella suoralla sähkötukimuodolla.

Päätetyt tukitoimet ovat elintärkeitä, mutta eivät kuitenkaan kohdistu aina tehokkaasti, ja lisäksi ne jaetaan osin vasta takautuvasti. Kasvavat valtion menot yhdessä sähköyhtiöiden järkyttävien voittomarginaalien kanssa myös kiihdyttävät inflaatiota.

Windfall-veron tuottojen avulla voitaisiin toteuttaa uusia paremmin kohdentuvia, automaattisia ja kustannustehokkaampia tukitoimia.

Syytä katsoa tulevaisuuteen

Välittömän kriisin keskelläkin on syytä katsoa myös tulevaisuuteen. Tulevien hintojen nousu-uhkien välttämiseksi sähköverkot on palautettava julkiseen omistukseen, ja myös energiantuotannossa julkisen tuotannon osuutta olisi syytä kasvattaa.

Samalla investointeja puhtaaseen energiaan on nopeutettava. Kaverikapitalismin ja perusteettomien yksityistämisten aika on toivottavasti nyt ohi.

Julkaistu

Puhe asuntopoliittisesta ohjelmasta

Syyskuun valtuustossa päätettiin laatia Hämeenlinnalle asuntopoliittinen ohjelma ensi vuoden aikana. Päätös syntyi Vasemmiston, SDPn, Vihreiden ja KDn valtuustoryhmien yhteisen valtuustoaloitteen pohjalta. Puhuin aiheesta valtuuston kokouksessa. Puheen voi lukea alta.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut

Esitys asuntopoliittisen ohjelman laatimisesta ensi vuonna on erittäin toivottu ja tärkeä. Neljä valtuustoryhmää, SDP, Vas, Vihr ja KD tekivät asiasta aloitteen viime vuonna, ja nyt aloitteen pohjalta ryhdytään käytännön toimiin. Kiitos valmistelijoille!

Ohjelmalla ja linjauksilla on kiire. Yhteiskunnan trendit, väestön ikääntyminen, asumiskustannusten nousu ja ilmastokriisi tuovat painetta asuntopolitiikalle. Tällä hetkellä valtakunnallisesti kaikista asunnoista esteettömiä on vain 15%, mikä on auttamattoman vähän. Asuminen muodostaa tuntuvan taloudellisen rasitteen 20% väestöstä, myös monelle hämeenlinnalaiselle. Yli joka neljäs lapsiperhe joutuu asumaan ahtaasti. 

Alueet eriytyvät tulotason, opintotason, etnisyyden ja työttömyyden suhteen myös Hämeenlinnassa. Esimerkiksi Hämeen Sanomien mukaan Ruununmyllyn ja Katuman alueiden mediaanivuosituloissa on noin kymmenen tuhannen euron ero. Asunnotkin ovat Katumalla noin puolet pienempiä.

Kaupunkia vaivaa myös pula pientalotonteista kantakaupungin suosituimmilla alueilla. Pitäjiä uhkaa väestön ikääntymisen aiheuttama asukasmäärän väheneminen. Kaupungin sosiaalista vuokra-asuntokantaa rasittaa kasvava korjausvelka ja uuden asuntotuotannon puute.

Nämä haasteet ja kysymykset ovat suuria, mutta niihin on mahdollista vastata suunnitelmallisella työllä ja tulevaisuuteen katsovalla otteella.

Tällä hetkellä Hämeenlinnalla ei ole voimassa olevaa asunto-ohjelmaa, ja asuntopolitiikan teko on rajoittunut pistemäiseen tonttimyyntiin ja asemakaavoitukseen. Tarvitaan kokonaisvaltaisempaa otetta. Kaupungin asuntopolitiikan suuria kysymyksiä, kuten keskustan seudun rakentamista, asumisen eriytymistä ja laatua, pientalotonttien saatavuutta ja sosiaalisen vuokra-asuntokannan korjausvelkaongelmaa tulee ratkaista yhtenä pakettina, ei pisteittäin.

Aloitevastauksessa mainitaan muun muassa asunnottomuuden ehkäisy ”asunto ensin” -mallilla, kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen turvaaminen myös maksuhäiriömerkinnän kanssa, erityisryhmien asumisen tukeminen sekä ikäystävällinen asuminen. 

Näiden tärkeiden nostojen lisäksi ohjelmassa olisi Vasemmiston mielestä toivottavaa pohtia esimerkiksi lähiöiden yhteisökehittämishankkeita, joukkoliikenteen parantamista, kerrostalojen laatuvaatimusten tiukentamista kaavoituksessa ja pientalotonttien kaavoituksen tehostamista. Myös tiukempien energiatehokkuus-, matalaenergia- ja vihrepeitteisyysvaatimusten sisällyttämistä kaavoihin, lupiin ja rakennustapaohjeisiin on syytä selvittää.

Myös tiiviimpi yhteistyö kaupungin vuokra-asuntoyhtiöiden kanssa on tarpeen. Korjausvelan pienentämisen rahoittamiseen tarvitaan uutta asuntotuotantoa, jota kaupunki voisi tukea esimerkiksi luovuttamalla keskustan tontteja alhaisempaan hintaan sosiaalista asuntotuotantoa varten.

Näiden toimenpiteiden tarkastelun lisäksi tulevassa ohjelmassa on tärkeää tunnistaa myös koulujen ja päiväkotien sijainnin vaikutus asumiseen ja asuntopolitiikkaan.

Lopuksi muistuttaisin, että asuntopolitiikka ei ole pelkästään pienituloisia varten, vaan se on myös keskiluokalle kriittisen tärkeää. Asumis- ja energiakulut sekä asumisen laatu ovat sidoksissa markkinoiden lisäksi myös julkisen vallan ohjaustoimiin. Vain vastuullisella ja päättäväisellä suunnittelulla saadaan laadukasta, kohtuuhintaista ja viihtyisää asumista, ja asukasluku kasvuun. Siksikin asuntopolitiikkaa on keskeisen tärkeää koordinoida ohjelmatyöllä, jotta voidaan rakentaa toimivampaa kaupunkia.

Kaiken kaikkiaan asunto-ohjelmalla tulee etsiä keinoja valtakunnallisen asunto-olojen kehittämisohjelman tavoitteiden saavuttamiseen ja tarvittaessa täydentämiseen. Näistä tavoitteista keskeisin kuuluu seuraavasti: ”Jokaisella on oikeus hyvään ja kohtuuhintaiseen asumiseen.” Pidetään siitä kiinni.

Julkaistu

Paikallista porinaa: Muutoksen merkkejä on ilmassa – Siirrytään oman edun ajasta yhteisen hyvän aikaan (Kaupunkiuutiset 11.5)

Kolumnini julkaistiin keskiviikon Kaupunkiuutisissa 11.5. Kirjoitus on kokonaisuudessaan luettavissa alta.

Muutoksen merkkejä on ilmassa – Siirrytään oman edun ajasta yhteisen hyvän aikaan 

Arvokeskustelu herättää usein vahvojakin tunteita, ja siksi sitä joskus pelätään. Se on kuitenkin tärkeää, koska se muokkaa koko yhteiskunnan arvoilmapiiriä.

Viime aikoina muodissa on ollut kylmä yksilökeskeisyys, mutta muutoksen merkkejä on ilmassa. Maailma tarvitsee lisää myötätuntoa, yhteisöllisyyttä ja heikommista huolehtimista.

Kova työ ei takaa vaurautta

Nykyään mediatilaa hallitsevat huippumenestyjät ja miljardöörit, Björn Wahlroosin ja Elon Muskin kaltaiset länsimaiden oligarkit.

Me kaikki tunnemme tarinan omalla työllään miljoonaomaisuuden keränneistä huippuyksilöistä. Tarina on tavallaan lohdullinen, koska se antaa ymmärtää kenellä tahansa olevan mahdollisuus rikastua ja menestyä.

Ikävä kyllä tarina on useimmiten myös valheellinen. Kova työ ei takaa vaurautta hyvinvointivaltio Suomessakaan, puhumattakaan köyhemmistä maista.

Lisää myötätuntoa keskusteluun

Omalla ahkeruudella on toki paljon merkitystä vaurastumisen kannalta, mutta niin on myös lähtökohdilla ja sattumalla.

Keskiluokkainen suomalainen on paljon lähempänä koditonta, kuin monimiljonääriä. Siksi julkiseen keskusteluun kaipaisi lisää myötätuntoa: kaikkien ei tarvitse olla huippujohtajia tai kunnianhimoisia työnarkomaaneja.

Suomi ja maailma tarvitsee lisää yhdessä tekemisen ja yhteistyön henkeä. Se kuulostaa perinteiseltä konsulttijargonilta, mutta en tarkoita sillä laimeaa kompromissihakuisuutta enkä elinvoimapöhinää. Vaan yhteisöllisyyttä ja suoraselkäistä heikommista huolehtimista.

Yksilökeskeisyys vai yhteiskuntavastuu?

Hämeenlinnan strategian valmistelu lähestyy loppusuoraa. Strategia tulee ohjaamaan koko valtuustokauden suuntaa, ja siinäkin näkyy ajan henki. Elinvoimaa ja yritysmyönteisyyttä korostetaan, kun taas sosiaalinen ja ekologinen vastuu on jätetty sivuosaan.

Annetaanko yksilökeskeisyyden voittaa yhteiskuntavastuu myös Hämeenlinnassa? Korvaako epämääräinen menestyspöhinä kaupungin perustehtävän, laadukkaiden palveluiden tuottamisen ja paikallisdemokratian edistämisen?

Siirtykäämme oman edun tavoittelun ajasta yhteisen hyvän aikaan, ja aloitetaan kaupungin strategiasta.

Julkaistu

Valtuustoaloite: Hämeenlinna tarvitsee asunto-ohjelman!

Vasemmistoliiton, SDP:n, Vihreiden ja Kristillisdemokraattien valtuustoryhmät tekivät joulukuussa yhteisen valtuustoaloitteen toimenpidesuunnitelmasta, jolla turvattaisiin jokaiselle Hämeenlinnan asukkaalla mahdollisuus kohtuulliseen asumiseen. Näiden neljän valtuustoryhmän valtuutettujen lisäksi aloitteen allekirjoittivat myös Helana Lehkonen (kokoomus) ja Mika Lartmana (perussuomalaiset).  Aloitetta perusteltiin Hämeenlinnan asunto-olojen monilla merkittävillä muutoksilla 2000-luvulla. Aloite kokonaisuudessaan:


”Laki asunto-olojen kehittämisestä asettaa tavoitteeksi turvata jokaiselle Suomessa vakinaisesti asuvalle mahdollisuus kohtuulliseen asumiseen. Lain mukaan kunnanvaltuusto tarpeen mukaan hyväksyy asunto-ohjelman.

Hämeenlinnan asunto-olojen 2000-luvun muutos on ollut merkittävä. Muutokseen liittyy muun muassa seuraavia ilmiöitä:

– kantakaupungin asuntomäärä kasvaa, laajojen haja-asutusalueiden asuntojen kysyntä hiljentyy,
– asuntokannan peruskorjaustarve lisääntyy, kun suurimman asuntorakentamisen vuosikymmeninä (1970- ja 1980-luvut) rakennettu asuntokanta on peruskorjausikäistä,
– asuntokuntien keskimääräinen koko pienenee nopeasti, erityisesti yksin asuvien osuus kaikista asuntokunnista kasvaa ja on jo lähes 50 % kaikista asuntokunnista,


– vastuu nk. sosiaalisesta vuokra-asuntokannasta on jäänyt miltei pelkästään kaupunkikonsernin asunto-osakeyhtiöille, kun muut sosiaalisen vuokra-asuntotarjonnan toimijat ovat vetäytyneet ja siirtyneet nk. kovan rahan vuokra-asuntomarkkinoille. Samalla vuokratason erot sosiaalisen ja kovan rahan asuntotarjonnan välillä ovat olennaisesti pienentyneet,
– on merkkejä kantakaupungin asumisen segregaationlisääntymisestä, eli huono-osaisuuden ja hyväosaisuuden keskittymisestä eri kaupunginosiin
– ahtaasti asuvia on kaikista asuntokunnista noin 7 %, mutta lapsiperheistä noin 28 %, ja osuudet laskevat erittäin hitaasti


– valtakunnallisesti esteettömiä on asunnoista vain noin 15 %, joka on aivan riittämätön ikääntyneiden ja yksin asuvien ikääntyneiden määrään nähden,
– asumiskustannukset muodostavat valtakunnallisesti tuntuvan taloudellisen rasitteen lähes 20 %:lle. Hämeenlinnassakin nämä ongelmat ovat liian yleisiä,
– asuntojen rakentamisen ja ylläpidon hiilipäästöjen alentaminen on keskeinen ilmastomuutoksen hillinnän keino, johon myös Hämeenlinnan tulee osallistua,
– asumiseen tarjottavien kohtuuhintaisten tonttien tarjonnan ylläpito riittävällä tasolla edellyttää kaupungilta jatkuvaa varautumista. Monipuolisten asumismuotojen ja asumisympäristöjen kaupunki on vetovoimainen vain ylläpitämällä monipuolista tarjontaa.

Kaupungilla ei ole voimassa olevaa asunto-ohjelmaa tai asumispolitiikan toimenpiteiden ja keinojen yleissuunnitelmaa. Edellinen ohjelma oli vuosille 2014-2020. Siksi on tarve tarkastella uudelleen kaupungin asumispolitiikan kokonaisuutta, huomioiden Hämeenlinnan Asunnot Oy:n merkittävä rooli kaupungin asuntopolitiikassa.

Valtakunnallisessa asunto-olojen kehittämisohjelmassa on asetettu seuraavat periaatteet ja tavoitteet:

1. Jokaisella on oikeus hyvään ja kohtuuhintaiseen asumiseen
2. Asuntotarjonta vastaa eri väestöryhmien tarpeisiin ja asuinalueet ovat sosiaalisesti kestäviä
3. Asuntotarjonta edistää työmarkkinoiden toimivuutta ja tukee alueiden elinvoimaa
4. Asuntomarkkinoiden hinta- ja vuokrakehitys on vakaata
5. Rakentamisen ja asumisen ilmastopäästöt ovat kestävällä tasolla 
6. Julkisen vallan toimenpiteillä täydennetään markkinoiden toimivuutta ja korjataan markkinapuutteita. Julkinen valta tarjoaa tukea asumiseen niille, joilla on vaikeuksia järjestää asumistaan markkinoilla.
7. Asuntopolitiikalla tasataan suhdanteita ja vastataan asuntomarkkinoiden riskeihin

Näitä valtakunnallisia periaatteita ja tavoitteita soveltaen ja tarvittaessa täydentäen Hämeenlinnalle on syytä kehittää asuntopolitiikkaa ohjaava asunto-ohjelma. Asunto-ohjelmassa tulisi myös pyrkiä asunnottomuuden poistamiseen, ”asunto ensin” -mallin mukaisesti.

Me allekirjoittaneet valtuutetut esitämme, että kaupunki käynnistää kevään 2022 aikana asunto-ohjelman valmistelemisen siten, että asia saadaan valtuuston päätettäväksi vuoden loppuun mennessä. Ohjelmaan tulee sisältyä konkreettiset asumisolosuhteiden ja -ympäristön kehittämistoimenpiteet ja näiden toimenpiteiden tavoiteaikataulu. Ohjelman valmistelu tulee tehdä yhteistyössä Hämeenlinnan Asunnot Oy:n kanssa.”

Julkaistu

Asiakasmaksuihin kohtuullisuutta, ei ulosottoa

Yle uutisoi tänään sosiaali- ja terveydenhuollon maksujen aiheuttamista maksuvaikeuksista ja toimeentulo-ongelmista. 85 000 suomalaisen sote-maksut ovat ulosotossa. Julkisen terveydenhuollon asiakasmaksuista johtuva ulosottokierre on yleinen ja vakava ongelma.

Kolmasosa eläkeläisistä saa eläkettä alle 1250 euroa kuussa, ja siitä pitäisi maksaa vuokra, ruoka, lääkkeet ja muut menot. Nykyisellään moni pienituloinen eläkeläinen joutuukin tekemään valintoja ruoan, lääkkeiden ja terveydenhuollon välillä. Moni joutuu vähentämään aterioitaan tai jättämään lääkkeet ottamatta talousvaikeuksien takia.

Kunnilla on asiasta iso vastuu. Asiakasmaksulaki vaatii, että maksut jätetään perimättä, jos jos ne vaarantavat ihmisen toimeentulon. Silti kunnat yleensä laittavat maksut ulosottoon yksityisen perintäbisneksen kautta. Tällainen toiminta liikkuu lain rajamailla, ja siitä hyötyvät vain perintäfirmat.

Laki tarjoaa mahdollisuuden hakea vapautusta asiakasmaksuista, mutta prosessi on vaikea eikä monella riitä siihen voimavaroja. Kunnan tulisikin myöntää maksuvapaus automaattisesti, jos riskinä on asiakkaan toimeentulon vakava vaarantuminen.

Hallituksen uudistusten myötä terveyskeskusten hoitajakäynnit ovat heinäkuusta lähtien ilmaisia. Uudistus parantaa tilannetta, mutta ei korjaa perusongelmaa. Kuntatason päättäjillä on iso vastuu asian korjaamiseksi.

Julkaistu

Mielekäs harrastus jokaiselle lapselle ja nuorelle

Hämeenlinnan on säädettävä harrastustakuu eli jokaiselle lapselle ja nuorelle on taattava mielekäs harrastus tulotasosta ja asuinpaikasta riippumatta. Myös pienituloisten perheiden lapsilla tulee olla tasavertainen mahdollisuus harrastaa.  Lisäksi harrastustarjontaa ja ulkoliikuntapaikkoja tulee lisätä sekä kantakaupungissa että pitäjissä. 

Tällä hetkellä monella lapsella ja nuorella ei ole rahanpuutteen takia mahdollisuutta mielekkääseen harrastukseen. Hämeenlinnassakin on yli 1 000 köyhässä perheessä asuvaa lasta, joiden harrastusmahdollisuudet ovat heikommat kuin muilla ikäisillään. Enemmän kuin joka neljäs nuori on joutunut lopettamaan harrastuksen rahanpuutteen takia. Harrastustakuu lisäisi lasten ja nuorten yhdenvertaisuutta.

Nykyinen vasemmistohallitus on hallitusohjelmassaan sitoutunut säätämään harrastustakuun ja tarjoamaan kunnille riittävän rahoituksen sen toteuttamiseen. Tällä hetkellä käynnissä on valtion rahoittama kokeilu, jossa lapsille ja nuorille tarjotaan erilaisten kerhojen muodossa monipuolisia harrastusmahdollisuuksia. Hämeenlinna on mukana kokeilussa, ja harrastustoimintaa on alettu käynnistää. Kokeilussa pidempään mukana olleissa kunnissa on jo saatu lupaavia tuloksia. Esimerkiksi Lapualla monet kerhot ovat huippusuosittuja, ja malli on ollut menestys. Kokeilusta on saatava pysyvä toimintamalli Hämeenlinnaan.

Lisäksi lasten ja nuorten harrastamista tulisi edistää Islannin mallin mukaisella harrastusrahalla. Pienituloisten hämeenlinnalaisperheiden lapsille ja nuorille voitaisiin tarjota harrastusraha, jolla voi rahoittaa omaa harrastustoimintaa esimerkiksi urheiluseurassa tai musiikkiopistossa.

Harrastustakuuta toteutettaessa on kuunneltava lapsia ja nuoria, ja tarjottava heidän itse haluamiaan harrastuksia. Erilaisilla kyselyillä pystytään selvittämään, mitkä harrastukset ovat toivottuja ja mieluisia. Harrastusten toteutuksessa on tehtävä yhteistyötä paikallisten harrastus- ja liikuntatoimintaa tarjoavien seurojen, järjestöjen ja yrittäjien kanssa.