Aluevaltuustotoveri, lähihoitaja Hanna Jokisen ja minun yhteinen mielipidekirjoitus julkaistiin Hämeen Sanomissa 27.4. Kirjoituksessa esitämme taloudellisia perusteluja kuntasektorin pienipalkkaisille aloille suunnattavan palkkaohjelman puolesta. Esitämme myös rahoituskeinot palkkaohjelmalle. Kirjoitus on kokonaisuudessaan luettavissa alla.
Kunta-alan palkkaohjelma on mahdollista rahoittaa – Tulee halvemmaksi kuin ylityöt, vuokratyövoima ja siirtotyöläiset
Kunta-alan työmarkkinakierros on kriisiytynyt. Kuntasektorin pienipalkkaisille aloille suunnattava palkankorotusohjelma on välttämätön, koska muuten meiltä loppuvat työntekijät. Tosiasioiden tunnustamisen sijaan työnantajapuoli on levittänyt epätotuuksia mitoituksista ja suojelutyöstä, ja lainsäätäjä on valmistautunut turvautumaan pakkotyöhön. Painavin argumentti palkkaohjelmaa vastaan on sen aiheuttamat kustannukset julkiselle taloudelle, mutta siihen löytyy kyllä ratkaisut.
Nykyisissä taloudellisen epävarmuuden oloissa kuntatyöntekijöiden todellisen ostovoiman kutistaminen inflaatiota pienempien palkankorotusten myötä olisi myrkkyä kotimaiselle kulutukselle ja siten talouskehitykselle. Vastaavasti ostovoiman kohentaminen palkankorotuksilla kohdentuisi pääosin paikalliseen kulutukseen. Paluuhyöty julkiseen talouteen olisi merkittävä verojen ja talouskasvun muodossa.
Palkkojen korottaminen on monelle kuntatyöntekijälle kriittisen tärkeää jo pelkän työssäkäynnin mahdollistamiseksi. Kun elämisen kustannukset, polttoaineiden hinnat ym. nousevat, alkaa se tuntua jo monen pienipalkkaisen työssäkäynnin kuluissa.
Palkkaohjelman kustannuksista on esitetty monenlaisia väitteitä. Otetaan esimerkiksi hoitajien esittämä palkkaohjelma, jolla palkkoja korotettaisiin vuosittain 3,6% normaalien korotusten päälle viiden vuoden ajan. Laskennallinen lisäkustannus viiden vuoden päästä olisi n. 1,6 miljardia verrattuna vuoteen 2021. Kuitenkin suuri osa tästä summasta palaa julkiseen talouteen valtion tuloveron, kunnallisverotuksen ja arvonlisäverojen kautta. Esimerkiksi STTK:n pääekonomistin Patrizio Lainán mukaan on todennäköistä, että yli puolet palkankorotuksesta palautuisi verotuksen kautta. Tällöin hoitajien palkkaohjelman nettokustannuksiksi jäisi siis noin 750 miljoonaa vuodessa.
Miten tämä sitten rahoitetaan? Tapoja on monia, mutta esimerkiksi listaamattomien yhtiöiden osinkojen verohuojennuksen poisto sekä Vasemmistoliiton esittämä miljonäärivero olisivat taloudellisesti tehokkaita tapoja. Osinkohuojennuksen poisto toisi noin 350 miljoonaa euroa, ja maltillinen 0,5% miljonäärivero yli 500 miljoonaa euroa. Yhteensä yli 850 miljoonaa vuodessa, millä palkkaohjelma rahoitettaisiin helposti.
Palkkaohjelma on siis täysin mahdollista rahoittaa, ja joka tapauksessa se tulee paljon halvemmaksi kuin jatkuvat ylityöt, vuokratyövoiman käyttö ja siirtotyöläisten lennättäminen ulkomailta. Kunta-alan ja sote-alan töissä on myös valtava potentiaali olla haluttua työtä. Työtä Suomi tarvitsee kipeästi myös tulevaisuudessa. Itse työ alalla on palkitsevaa ja monipuolista, kunhan siitä maksetaan asiallista palkkaa ja työolot saadaan kuntoon. Julkisen talouden kestävyydestä se ei jää kiinni.
Aapo Reima, opiskelija ja aluevaltuutettu (vas.)
Hanna Jokinen, lähihoitaja ja aluevaltuutettu (vas.)
