Nyt on työntekijän vuoro

Allaoleva kirjoitukseni julkaistiin Hämeen Sanomissa 31.1.

Nyt on työntekijän vuoro – Ihmisten köyhdyttäminen ei ole järkevää kenellekään

Suomalainen työntekijä köyhtyy. Voimakkaan inflaation takia palkansaajien reaaliansiot ovat pudonneet 5,7 prosenttia vuodentakaisesta tilanteesta. Romahdus on suurin 60 vuoteen, ja erityisen vaikeassa tilanteessa ovat pienipalkkaiset työntekijät.

Nyt palkansaajat oikeutetusti vaativat ostovoiman ja toimeentulon turvaavia palkankorotuksia. Työnantajapuoli taas yrittää edelleen saada työntekijöitä tyytymään mitättömiin korotuksiin.

Neuvottelut palkoista ja työehdoista ovat kesken muun muassa kaupan alalla, teollisuudessa, rakennusalalla ja kuljetusalalla. Tehdyt ratkaisut vaikuttavat myös kunta-alojen palkankorotuksiin, jotka on keväällä tehdyn sopimuksen mukaisesti sidottu vientialojen korotustasoon. Teollisuuden sopimus on nyt avainasemassa ratkaisun löytymisessä.

Hylkäys oli vastuullinen päätös

Viime perjantaina työntekijöiden Teollisuusliitto hylkäsi valtakunnansovittelijan sovintoesityksen, jossa tarjottu 6,6 prosentin korotustaso kahden vuoden aikana olisi laskenut reaaliansioita merkittävästi. Esityksessä oli myös toinen ongelma: kaikille työntekijöille maksettavan yleiskorotuksen määrä oli siinä vain 4,6 prosenttia kahdelle vuodelle. Oli siis vastuullinen päätös, että Teollisuusliitto hylkäsi esityksen, ja neuvotteluja jatketaan.

Suomalainen työntekijä on jo pitkään tyytynyt pieniin palkankorotuksiin maan kilpailukyvyn nimissä. Nyt yritykset ovat takoneet jättivoittoja, eli palkanmaksuvaraa on.

Kilpailukyky ei ole vaarantumassa

Lisäksi Suomen keskeisissä kilpailijamaissa on tehty korkeita palkankorotuspäätöksiä, eli merkittävätkään korotukset eivät vaarantaisi Suomen kilpailukykyä. Olisiko siis viimein työntekijän vuoro saada osansa tuottavuuden ja voittojen kasvusta?

Nykyisessä taloudellisesti epävarmassa tilanteessa työnantajien joustaminen suomalaisten toimeentulon turvaamiseksi olisi talouskehityksen kannalta tärkeää, koska suomalaisten ostovoiman tukeminen palautuu yrityksille kotimaisen kysynnän muodossa. Ihmisten köyhdyttäminen taas ei ole pitkällä aikavälillä järkevää kenellekään.

Kikyn pirullinen häntä

Valtiovallaltakin löytyisi eräitä ratkaisun avaimia. Sipilän hallituksen kiky-sopimuksesta on vielä jäljellä sen pirullinen häntä, työnantajamaksujen siirto työntekijälle reilun 2 prosentin edestä. Näiden palauttaminen työnantajan maksettavaksi kohentaisi palkansaajien toimeentuloa, vähentäisi palkankorotuspainetta ja olisi julkiselle taloudelle kustannusneutraalia.

Suomalaisella yhteiskunnalla ei ole varaa antaa ihmisten toimeentulon romahtaa. Siksi tarvitaan kunnolliset palkankorotukset. Lopultakin on oltava työntekijän vuoro.

Aapo Reima

kaupunginvaltuuston 2. varapuheenjohtaja, kansanedustajaehdokas (vas.)

Hämeenlinna

Sähköyhtiöiden harrastama kiskonta on saatava kuriin (HäSa 13.12)

Mielipiteeni julkaistiin Hämeen Sanomissa 13.12. Luettavissa myös alta:

Sähköyhtiöiden harrastama kiskonta on saatava kuriin – Sähköverkot takaisin julkiseen omistukseen

Hallitus antoi äskettäin merkittävän esityksen sähköyhtiöiden ansiottomien ylisuurten voittojen leikkaamisesta. Uusi määräaikainen, niin sanottu windfall-vero on tarpeellinen edistysaskel, joka auttaa rahoittamaan tarvittavaa lisätukea kohtuuttomien sähkölaskujen kanssa kamppaileville suomalaisille.

Verotuotto voisi olla jopa 1,3 miljardia. On tietysti harmillista, että asiassa jouduttiin odottamaan EU:n päätöstä, vaikka nopeampaakin kansallista ratkaisua on esimerkiksi vasemmisto esittänyt. Asian etenemiseen on kuitenkin syytä olla tyytyväinen.

Omistajilla kissanpäivät

Sähköyhtiöiden omistajat ovat juhlineet kissanpäiviä, kun ydin- ja tuulisähköstä on saanut satumaisia hintoja lähes muuttumattomin tuotantokustannuksin.

Myös öljy-yhtiöt ovat eläneet lihavaa vuotta. Nämä valtavat voitot on revitty tavallisten ihmisten selkänahasta. Tälle on saatava stoppi, ja nuo ylisuuret voitot on kanavoitava auttamaan tavallista kansaa.

Julkinen valta on ollut 2000-luvulla aivan liian haluton puuttumaan markkinoiden epätehokkuuksiin.

Markkinoiden automaattiseen paremmuuteen on luotettu liian sokeasti, mutta nyt tuo ajattelutapa on onneksi kääntymässä.

Energiantuotannon kaltaiset perushyödykkeet tarvitsevat toimivaa sääntelyä ja vahvaa julkista otetta, jotta markkinat voisivat toimia tarkoituksenmukaisesti. Markkinataloudessa tuo sääntely kuuluu julkisen vallan tehtäviin.

Hallitus on tukenut ihmisiä kriisissä

Hallitus on tukenut ihmisiä kriisissä sähkön arvonlisäveron alennuksella ja kahdella suoralla sähkötukimuodolla.

Päätetyt tukitoimet ovat elintärkeitä, mutta eivät kuitenkaan kohdistu aina tehokkaasti, ja lisäksi ne jaetaan osin vasta takautuvasti. Kasvavat valtion menot yhdessä sähköyhtiöiden järkyttävien voittomarginaalien kanssa myös kiihdyttävät inflaatiota.

Windfall-veron tuottojen avulla voitaisiin toteuttaa uusia paremmin kohdentuvia, automaattisia ja kustannustehokkaampia tukitoimia.

Syytä katsoa tulevaisuuteen

Välittömän kriisin keskelläkin on syytä katsoa myös tulevaisuuteen. Tulevien hintojen nousu-uhkien välttämiseksi sähköverkot on palautettava julkiseen omistukseen, ja myös energiantuotannossa julkisen tuotannon osuutta olisi syytä kasvattaa.

Samalla investointeja puhtaaseen energiaan on nopeutettava. Kaverikapitalismin ja perusteettomien yksityistämisten aika on toivottavasti nyt ohi.

STOP keinottelulle!


Tiesitkö, että Hämeenlinnan kaupunki myy uusimmat paloautot pääomasijoittajille? Ja valmistautuu myös sote-kiinteistöjen ja paloasemien myymiseen?

Kaupunginhallitus teki nämä haitalliset keinottelupäätökset marraskuun lopussa. Tavoitteena niissä on kaupungin kertaluontoinen hyöty, välittämättä sote-palveluille ja veronmaksajille koituvista haitoista. Lyhytnäköistä politiikkaa.

Hämeen Sanomissa 26.11 kritisoin näitä päätöksiä. Mielipidekirjoitukseni voi lukea alta.

Miksi ammumme itseämme jalkaan?

Kaupunginhallitus päätti tällä viikolla siirtää lisää julkista omaisuutta sijoittajien käsiin. Kyse on kahdesta omaisuusjärjestelystä, joita voisi oikeammin kutsua keinotteluksi. Maakunnan uusin pelastustoimen kalusto myydään yksityiselle pääomasijoittajalle, ja sote:n ja pelastustoimen kiinteistöihin tehdään monimutkainen ja keinotekoinen vuokrajärjestely. Myös sen yhtenä tavoitteena on helpottaa useimpien kiinteistöjen myymistä pääomasijoittajille. Toimet ovat uhka asukkaiden peruspalveluille ja veronmaksajien rahoille.

Päätökset ovat jälleen yksi esimerkki kuntien ja uusien hyvinvointialueiden välisestä järjettömästä keskinäisestä nokittelusta. Organisaatiot yrittävät vetää kotiin päin, välittämättä asukkaille koituvista riskeistä ja haitoista. Tämä aiheuttaa merkittäviä julkisen sektorin sisäisiä tehokkuustappioita. Kaupunginhallitukselta tuntuikin unohtuneen, että kuntien asukkaat tarvitsevat jatkossakin sote-palveluita ja pelastustointa, vaikka kunta ei enää ole palveluiden järjestäjä. Asiassa olisi kaivattu asukaskeskeistä ajattelua, mutta sen sijaan päätös tehtiin organisaatiokeskeisen ajattelun kautta. Kaupungin kertaluonteinen hyöty jyräsi asukkaiden ja veronmaksajien edun.

Hämeenlinnan yksipuolinen keinottelu pelastustoimen kaluston suhteen aiheuttaa hyvinvointialueelle puolen miljoonan lisämenon vuosittain. Kyseessä on siis suuri tulonsiirto veronmaksajilta pääomasijoittajille. Tuo puoli miljoonaa vastaa esimerkiksi 15 lähihoitajan palkkaa. Päättäessään keinottelusta kaupunginhallitus päätti siis epäsuorasti myös puolen miljoonan leikkaustarpeesta soteen, tai vastaavasta veronkorotustarpeesta.

Kiinteistöjen vuokrajärjestely ei ole yhtä välittömän vahingollista, kuin kaluston myynti. Siinäkin tarkoituksena on kuitenkin valmistautuminen kiinteistöjen myymiseen sijoittajille. Se aiheuttaisi toteutuessaan useita riskejä, muun muassa kiinteistöjen päätymisestä ulkomaisten sotejättien omistukseen. Vuokrajärjestely itsessäänkin saattaa vaarantaa etenkin Hauhon ja Rengon terveysasemien pysyvyyttä osana hyvinvointialueen tulevaa palveluverkkoa.

Jotain keinottelun vahingollisuudesta kertoo sekin, että sote-uudistuksesta vastaavat ministeriöt ovat voimakkaasti kehottaneet tämänkaltaisesta keinottelusta pidättäytymiseen.

Pelastustoimen kaluston osalta nyt on jo myöhäistä korjata asiaa, mutta kiinteistöt voidaan onneksi vielä päättää jättää myymättä. Mahdollinen myynti on nimittäin käsiteltävä uudestaan kaupungihallituksessa. Ei ammuta itseämme vapaaehtoisesti jalkaan!

Hämeenlinnassa tarvitaan budjettiviisautta (Häsa 8.11)

Kirjoitukseni Hämeenlinnan budjettikäsittelystä julkaistiin Hämeen Sanomissa tiistaina 8.11.2022. Viimeinen kappale oli lehden tekstistä lyhennetty pois, mutta kirjoitus on kokonaisuudessaan luettavissa alta.

Hämeenlinnassa tarvitaan budjettiviisautta

Ensi vuoden budjettia käsitellessään kaupunginhallitus osoitti kiitettävää viisautta ja kaukonäköisyyttä peruessaan perusopetukseen suunnitellun leikkauksen ja päättäessään henkilöstön 100 euron suuruisen hyvinvointisetelin vakinaistamisesta pysyväksi etuudeksi. Viisas oli myös periaatepäätös katuvalojen led-siirtymän reilusta nopeuttamisesta, mihin rahoitus osoitetaan keväällä annettavassa lisätalousarviossa.

Kaukonäköisyyttä osoittivat yksimieliset päätökset, että tilapäisiin liikennejärjestelyihin tullaan asettamaan esteettömyysvaatimus ja että asumisneuvonnan kehittämistä sekä nuorten mopopajan perustamista selvitetään. Viisasta oli myös kaupungin talouden kestävyydestä huolehtiminen.

Vasemmistoliitolla ei ole tällä hetkellä kaupunginhallituksessa äänivaltaista edustajaa, mutta valtuuston varapuheenjohtajistoon kuuluvana istun kokouksissa puheoikeudella varustettuna. Hyvällä yhteistyöllä ylempänä mainitut Vasemmistollekin tärkeät tavoitteet saatiinkin toteutumaan jo kaupunginhallituksen budjettikäsittelyvaiheessa, mopopajan osalta jo lautakunnassa.

Oli kuitenkin harmillista, että kaupunginhallituksen kaukonäköisyys loppui kokouksessa kesken. Kokoomuksen ja päiväkotifirmojen ristiretki saavutti yhden maalinsa, kun päiväkotifirmojen saamaa rahaa eli palvelusetelin arvoa päätettiin korottaa, lisäten kaupungin menoja reilu 100 tuhatta euroa. Samaan aikaan omista päiväkodeista leikataan 200 000 euroa.

SDP:n maltillinen esitys leikkauksen puolittamiseksi hävisi äänestyksen luvuin 7-6. Sama äänijakauma oli myös palvelusetelin arvon korottamisesta äänestettäessä. Käytännössä nuo seitsemän, eli Kokoomuksen, Perussuomalaisten ja Keskustan jäsenet, linjasivat, että kaupungin tulee maksaa firmoille lisää, mutta samalla leikata omasta toiminnasta.

Kaukonäköisyys oli hukassa myös päätöksessä, jossa metsänmyynnin tulotavoitetta nostettiin 150 000 euroa yli kestävän tason. Päätöksen myötä hakkuumäärät voivat jopa ylittää kaupungin talousmetsien vuosittaisen kasvun! Toisaalta hyvänä voidaan pitää edes sitä, että tästä huolimatta metsänmyyntitaso on ensi vuonna matalampi kuin kuluvana vuonna.

Kaupunginvaltuusto tekee ensi maanantaina lopulliset budjettipäätökset. Valtuustolta kaivataan sitä viisautta ja kaukonäköisyyttä, jota kaupunginhallitus ei ihan joka päätöksessään löytänyt. Korjataan valtuustossa varhaiskasvatuksen rahankohdennukset kohdalleen, ja harkitaan uudestaan metsänmyynnin tasoa. Olisi myös syytä panostaa joukkoliikenteen kehittämiseen, vaikkapa kohdistamalla osin uudestaan pysäköintikokeiluihin kuluvia rahoja.

Aapo Reima

Kaupunginvaltuuston 2. varapuheenjohtaja (vas.)

Etusijalle laadukas varhaiskasvatus (Häsa 21.10)

Kolumnini varhaiskasvatuksen palvelusetelistä herätti vilkasta keskustelua, ja poiki kaksi kokoomuslaisten kirjoittamaa vastinetta. Kirjoitin niihin vastineen, joka julkaistiin jo viime kuussa Hämeen Sanomissa. Pahoittelut myöhäinen päivitys verkkosivuille. Tällä hetkellä ikävä kyllä näyttää siltä, että Kokoomus ja päiväkotiyrittäjät ovat Keskustan ja Perussuomalaisten tuella saavuttamassa ristiretkensä yhden tavoitteen eli palvelusetelin arvon korottamisen. Mutta asiasta tullaan äänestämään vielä ensi viikolla budjettivaltuustossa.

Mielipidekirjoitukseni on kokonaisuutena luettavissa alla:

Etusijalle laadukas varhaiskasvatus

Varhaiskasvatus puhututtaa kaupungin budjettikäsittelyn lähestyessä. Sivistys- ja hyvinvointilautakunnan puheenjohtajan Helena Lehkosen (kok.) vastineessa Kaupunkiuutisissa (12.10) sekä valtuutettu ja päiväkotiyrittäjä Atte Tarrin (kok.) Hämeen Sanomien mielipidekirjoituksessa (12.10) vastataan yksityisen varhaiskasvatuksen perusteetonta suosimista kohtaan esittämääni kritiikkiin.

Siitä olemme Lehkosen kanssa samaa mieltä, että tarvitsemme sekä yksityistä että julkista varhaiskasvatusta. Molemmille on paikkansa. Yksityisen osuuden jatkuva kasvattaminen julkisesta samalla leikkaamalla on kuitenkin ideologinen ja kalliiksi käyvä valinta. Tavoite tulisi olla mahdollisimman laadukas ja edullinen varhaiskasvatus, ei yksityisen osuuden kasvattaminen. On hyvä muistaa, että varhaiskasvatuksen lapsimäärä ei enää juuri laske, ja moniin päiväkoteihin on leikkauspolitiikan takia syntynyt jonoja.

Lehkosen ja Tarrin mukaan yksityinen varhaiskasvatus on kaupungin omaa tuotantoa halvempaa. Tarri jopa esittää luvun: 1,6 miljoonaa vuodessa. Yksinkertaistetut laskelmat eivät kuitenkaan huomioi kolmea seikkaa. Ensinnäkin hintavampaa erityistä tukea tarvitsevat ohjautuvat pääosin kunnalliselle puolelle, mikä aiheuttaa myös lasten eriarvoistumista. Toisekseen yksityisellä puolella palkat ovat pienemmät, eli yksityinen polkee työntekijöiden toimeentuloa. Kolmannekseen palvelusetelin hinnan lisäksi yksityisestä varhaiskasvatuksesta syntyy kaupungille myös muita kustannuksia, kuten valvonta-, asiakasohjaus-, ja asiakasrekisterimenoja.

Selvää dataa hintaeroista ei siis ole. On kuitenkin kiistatonta, että Kokoomuksen ja päiväkotifirmojen vaatima palvelusetelin arvon korotus, eli lisärahan maksaminen firmoille, johtaisi kaupungin kustannusten kasvuun. Kustannusten kasvuun johtaisi myös se, jos kaupungin oikeus tarvittaessa evätä palveluseteli poistettaisiin. Tarrin vastine herättääkin kysymyksiä myös intressiristiriidoista. Edistääkö päiväkotiyrittäjä ja kaupunginvaltuutettu asiassa yrityksensä vai kaupungin etua?

Oman toiminnan supistamisen ja firmojen suosimisen sijaan olisi aika tehdä varhaiskasvatuksen positiivista kehittämistä. Varhaiskasvatuksen jokavuotisista säästöistä olisi syytä luopua. Työntekijöiden hyvinvointiin ja saatavuuteen voitaisiin panostaa esimerkiksi palkkaohjelmalla tai työterveyttä parantamalla. Sillä voitaisiin ehkäistä tilanteen luisuminen Helsingin kaltaiseksi henkilöstöpulaksi, mihin suuntaan Hämeenlinnassakin näkyy jo merkkejä.

Lehkonen viittaa kaikkien puolueiden sitoutuneen yrittäjäystävällisyyteen, mikä on totta. Mielestäni yrittäjäystävällisyyden ei kuitenkaan tule tarkoittaa yritysten tukemista kaupunkilaisten ja lasten etujen vastaisesti. Yksityistä on järkevää hyödyntää maltillisesti, mutta ei rajatta.

Aapo Reima

Kaupunginvaltuuston 2. varapuheenjohtaja (vas.)

Hämeenlinnan kaupungin on edistettävä Evon tiedekansallispuistoa (Häsa 20.8)

Alla oleva kolumnini julkaistiin Hämeen Sanomissa lauantaina 20.8.

Aapo Reima (vas.): Hämeenlinnan kaupungin on edistettävä Evon tiedekansallispuistoa – Edut luonnonsuojelulle ja myös aluetaloudelle ovat kiistattomia

Hämeenlinnan kaupungin olisi järkevää tehdä vahvempaa vaikuttamistyötä tiedekansallispuiston perustamiseksi Evolle. Vaikka kansallispuiston perustaminen on toistaiseksi jumissa maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön keskinäisen kiistan vuoksi, niin aktiivinen lobbaus voisi auttaa hanketta etenemään ehkä jo tällä hallituskaudella. Viimeistään ensi kevään eduskuntavaalien jälkeen Evon kehittämisen kohtalo on auki, ja onnistunut vaikuttaminen ja paineen luominen voisi auttaa saamaan Evon mukaan seuraavan hallituksen ohjelmaan.

Hämeenlinnan Yrittäjät otti vastikään vahvasti kantaa tiedekansallispuiston perustamisen puolesta. Tutustuin heidän laatimaansa ansiokkaaseen vertailevaan raporttiin retkeilyalueena jatkamisen tai kansallispuiston perustamisen hyödyistä ja haitoista. Vertailu vain vahvistaa kuvaa kansallispuiston eduista myös aluetaloudellisesta näkökulmasta.

Kansallispuisto tuo uusia investointeja

Maailman ensimmäisen tiedekansallispuiston perustaminen Evolle on suuri mahdollisuus niin Hämeenlinnalle, kuin koko maakunnalle. Edut luonnon monimuotoisuudelle ja luonnonsuojelulle ovat kiistattomat. Aluetaloudellinen vaikutus on suuri niin työpaikkojen kuin uusien yritysten kautta. Esimerkiksi tänä vuonna avattu uusi Sallan kansallispuisto toi paikkakunnalle heti noin 10 miljoonan euron edestä investointeja, joista valtaosa on yksityisiä.

Lisäksi tiedekansallispuisto olisi piristysruiske Lammin alueen matkailulle, koska retkeilyalueen muuttaminen kansallispuistoksi on aina kasvattanut kävijämääriä. Myös tutkimus- ja opetustoiminta hyötyisi.

Kansallispuistoa vastustavat lähinnä metsästäjät sekä jotkut paikalliset maanomistajat. Kuitenkin jo kansallispuistoa esittänyt työryhmä tarjosi kompromissiratkaisua, jossa hirven- ja villisian metsästys sallittaisiin rajoitettuna. Myös läheiset maanomistajat voivat olla huoleti, koska puisto toteuttaisiin pelkästään valtion maille. Onkin syytä tarkasti miettiä, halutaanko näiden kahden ryhmän vastustuksen vuoksi jäädyttää näin lupaava hanke. Evon suhteen on tärkeää katsoa kokonaisetua, eikä tehdä eturyhmäpolitiikkaa. 

Tiedekansallispuisto on todellinen elinvoimakysymys

Hämeenlinnan politiikassa on viime aikoina otettu aktiivisempi ote elinvoimaan ja elinvoiman kehittämiseen on lähdetty tosissaan. Tiedekansallispuisto on todellinen elinvoimakysymys, jonka eteen olisi järkevää tehdä hartiavoimin töitä. Nyt on elinvoimapuheen näytön paikka.

Ensiaskeleena Evon kehittämisen linjauksia on syytä käsitellä uudestaan kaupunginhallituksessa. Edellinen kaupunginhallitus päätti viime vuonna tukea kansallispuiston perustamista, tietyin reunaehdoin. Tämän linjan vahvistaminen olisi tärkeää, jotta kaupungin johto voisi ryhtyä aktiivisempaan vaikuttamistyöhön valtion suuntaan. Kaupunginhallituksen selkeä kannanotto kirkastaisi myös kaupungin linjaa julkisuudessa.

Hämeenlinnalla ei ole varaa antaa tiedekansallispuiston ja sen mukanaan tuomien investointien, työpaikkojen ja kasvavien matkailijamäärien livetä käsistämme. On aika lobata valtiota tiedekansallispuiston puolesta.

Aapo Reima

Kaupunginvaltuuston 2. varapuheenjohtaja (vas.)

Hämeenlinna

Linna Golfin kaupassa ei suvaittu alihintaa (Häsa 11.6)

Minun ja valtuustotoveri Pirkko Juuruksen mielipidekirjoitus Linna Golfin kaupasta julkaistiin Hämeen Sanomissa tänään 11.6. Teksti on kokonaisuudessaan luettavissa alta.

Linna Golfin kaupassa ei suvaittu alihintaa – Nyt ehdot ovat kaupungin kannalta paremmat

Kaupunginhallitus päätti maanantaina hyväksyä Linna Golfin golfkenttäalueen myynnin, aiempaa paremmin ehdoin.

Ennen nyt tehtyä päätöstä kauppaa oli kolmesti lykätty ja palautettu valmisteluun, koska ehdotettu hinta oli ollut selvästi liian alhainen ja muutkin kaupan ehdot kaupungin kannalta heikkoja.

Osa kaupunginhallituksen jäsenistä kannatti myyntiä julkisuudessa jo aiemmilla, kaupungin kannalta huomattavasti huonommilla ehdoilla. Meidän kaikkien onneksi kaupunginhallitus kuitenkin kokonaisuutena piti pään kylmänä, ja ei suvainnut alihintaa.

Ensimmäisessä päätösesityksessä kauppahinta oli noin miljoonan, ja maksuaikaa kymmenen vuotta.

Nyt hyväksytyssä kaupassa hinta on puoli miljoonaa korkeampi, ja maksuaikaa viisi vuotta.

Ensimmäisen esityksen mukaan omistusoikeus olisi siirtynyt ostajalle jo ennen koko kauppahinnan suorittamista, nyt hyväksytyssä kaupassa tälläistä riskiä ei kaupungille aseteta.

Kaupan ehdot paranivat siis huomattavasti, kun asian kanssa ei hätiköity ja uskallettiin palauttaa heikot tarjoukset bumerangina takaisin.

Alkuperäistä kaupungin edun kannalta kyseenalaista myyntiesitystä perusteltiin riippumattomien arvioijien hinta-arvioilla. Kuitenkin ostajan oli annettu tilata näistä arvioista puolet, syistä joita voimme vain arvailla. Ostajan tilaamat arviot olivat huomattavasti alhaisempia kuin kaupungin tilaamat, mikä painoi ehdotettua kauppahintaa alaspäin. Sattumaako?

Jatkoneuvotteluissa kaupunki perustellusti päätyi kauppahinnan määrittelyyn vain kaupungin itse tilaamien, aidommin riippumattomien, arvioiden pohjalta.

Linna Golf on hyvä esimerkki siitä, että neuvotteluvaraa on lähes aina, ja ensimmäinen tarjous on harvoin viimeinen.

Kaupungin kokonaisetu on pidettävä jatkossakin mielessä, eikä elinvoima- ja yritysmyönteisyyspuheen saada antaa johtaa yksittäisiä yrityksiä perusteettomasti suosiviin diileihin ja kehittämishankkeisiin.

Linna Golfin kauppa kytkeytyy osaksi Vanajanlinnan alueen laajempia tulevaisuudennäkymiä. Kaupungin olisi syytä vähitellen pyrkiä eroon myös Vanajanlinnan kiinteistöistä. Ne keräävät mittavaa, jo miljoonissa liikkuvaa korjausvelkaa, joka uhkaa tulla kaupungille kalliiksi. Kiinteistöt eivät myöskään tuo kaupungille nettotuloja. Hotellikiinteistöjen omistaminen ei ole kaupungin varsinainen tehtävä, joten omistuksesta olisi perusteltua luopua. Tässä vaaditaan samankaltaista kaupungin kokonaisedun pohdintaa, kuin Linna Golf -kaupassa.

Aapo Reima
Kaupungivaltuuston 2. varapuheenjohtaja (vas.)

Pirkko Juurus
Vasemmiston valtuustoryhmän puheenjohtaja (vas.)

Kunta-alan palkkaohjelma voidaan rahoittaa (Häsa 27.4.2022)

Aluevaltuustotoveri, lähihoitaja Hanna Jokisen ja minun yhteinen mielipidekirjoitus julkaistiin Hämeen Sanomissa 27.4. Kirjoituksessa esitämme taloudellisia perusteluja kuntasektorin pienipalkkaisille aloille suunnattavan palkkaohjelman puolesta. Esitämme myös rahoituskeinot palkkaohjelmalle. Kirjoitus on kokonaisuudessaan luettavissa alla.

Kunta-alan palkkaohjelma on mahdollista rahoittaa – Tulee halvemmaksi kuin ylityöt, vuokratyövoima ja siirtotyöläiset

Kunta-alan työmarkkinakierros on kriisiytynyt. Kuntasektorin pienipalkkaisille aloille suunnattava palkankorotusohjelma on välttämätön, koska muuten meiltä loppuvat työntekijät. Tosiasioiden tunnustamisen sijaan työnantajapuoli on levittänyt epätotuuksia mitoituksista ja suojelutyöstä, ja lainsäätäjä on valmistautunut turvautumaan pakkotyöhön. Painavin argumentti palkkaohjelmaa vastaan on sen aiheuttamat kustannukset julkiselle taloudelle, mutta siihen löytyy kyllä ratkaisut.

Nykyisissä taloudellisen epävarmuuden oloissa kuntatyöntekijöiden todellisen ostovoiman kutistaminen inflaatiota pienempien palkankorotusten myötä olisi myrkkyä kotimaiselle kulutukselle ja siten talouskehitykselle. Vastaavasti ostovoiman kohentaminen palkankorotuksilla kohdentuisi pääosin paikalliseen kulutukseen. Paluuhyöty julkiseen talouteen olisi merkittävä verojen ja talouskasvun muodossa.

Palkkojen korottaminen on monelle kuntatyöntekijälle kriittisen tärkeää jo pelkän työssäkäynnin mahdollistamiseksi. Kun elämisen kustannukset, polttoaineiden hinnat ym. nousevat, alkaa se tuntua jo monen pienipalkkaisen työssäkäynnin kuluissa.

Palkkaohjelman kustannuksista on esitetty monenlaisia väitteitä. Otetaan esimerkiksi hoitajien esittämä palkkaohjelma, jolla palkkoja korotettaisiin vuosittain 3,6% normaalien korotusten päälle viiden vuoden ajan. Laskennallinen lisäkustannus viiden vuoden päästä olisi n. 1,6 miljardia verrattuna vuoteen 2021. Kuitenkin suuri osa tästä summasta palaa julkiseen talouteen valtion tuloveron, kunnallisverotuksen ja arvonlisäverojen kautta. Esimerkiksi STTK:n pääekonomistin Patrizio Lainán mukaan on todennäköistä, että yli puolet palkankorotuksesta palautuisi verotuksen kautta. Tällöin hoitajien palkkaohjelman nettokustannuksiksi jäisi siis noin 750 miljoonaa vuodessa.

Miten tämä sitten rahoitetaan? Tapoja on monia, mutta esimerkiksi listaamattomien yhtiöiden osinkojen verohuojennuksen poisto sekä Vasemmistoliiton esittämä miljonäärivero olisivat taloudellisesti tehokkaita tapoja. Osinkohuojennuksen poisto toisi noin 350 miljoonaa euroa, ja maltillinen 0,5% miljonäärivero yli 500 miljoonaa euroa. Yhteensä yli 850 miljoonaa vuodessa, millä palkkaohjelma rahoitettaisiin helposti.

Palkkaohjelma on siis täysin mahdollista rahoittaa, ja joka tapauksessa se tulee paljon halvemmaksi kuin jatkuvat ylityöt, vuokratyövoiman käyttö ja siirtotyöläisten lennättäminen ulkomailta. Kunta-alan ja sote-alan töissä on myös valtava potentiaali olla haluttua työtä. Työtä Suomi tarvitsee kipeästi myös tulevaisuudessa. Itse työ alalla on palkitsevaa ja monipuolista, kunhan siitä maksetaan asiallista palkkaa ja työolot saadaan kuntoon. Julkisen talouden kestävyydestä se ei jää kiinni.

Aapo Reima, opiskelija ja aluevaltuutettu (vas.)

Hanna Jokinen, lähihoitaja ja aluevaltuutettu (vas.)

Paikallista porinaa: Hämeenlinnaan tarvitaan oma mopopaja nuorille

Kolumnini nuorten mopopajan ja harjoittelualueen perustamiseksi julkaistiin Kaupunkiuutisissa 15.3. Pahoittelut että blogiin jakamisessa kesti. Vasemmistoliiton valtuustoryhmä on jättänyt mopopajan perustamisesta myös valtuustoaloitteen. Kolumnin voi lukea kokonaisuudessaan alta:

Hämeenlinnaan tarvitaan oma mopopaja nuorille – Mallia voisi ottaa esimerkiksi Hattulasta

Hämeenlinnaan tarvitaan tilat mopoileville nuorille. Monessa kunnassa on perustettu erilaisia mopopaja-nuorisotiloja ja turvallisia harjoittelualueita mopoilla ajeluun.

Tarvetta mopoilijoiden omille tiloille on ollut jo pitkään. Idea mopopajasta nousi esiin myös 8-luokkalaisten V-päivissä, joissa oppilaat tapaavat kaupungin päättäjiä ja viranhaltijoita ja tekevät esityksiä kaupungin kehittämiseksi.

Mopopajasta monia hyötyjä

Mopopajalla nuoret voisivat korjata ja tuunata mopojaan yhdessä kavereiden kanssa, asiantuntevan ohjaajan läsnä ollessa. Nuorten hyvinvoinnin lisäämisen ohella mopopaja edistäisi nuorisotyön tavoitteita. Mopopaja houkuttelisi nuorisotyön pariin myös sellaisia nuoria, joita perinteiset nuorisotilat eivät houkuta.

Harjoittelualueella mopopajan yhteydessä voisi ajella ja kokoontua mopoilla suljetulla ja turvallisella alueella. Siellä voisi luvan kanssa keulia ja testailla mopoja. Se lisäisi mopoilun turvallisuutta, kun ajelu siirtyisi pois yleisiltä teiltä. Tämä myös rauhoittaisi naapurustoja, joten kaikki voittaisivat.

Mopoilu on useille mopoikäisille nuorille tärkeä harrastus, monille ainoa. Pelkän edestakaisin ajelun lisäksi sillä on merkittävä sosiaalinen puoli, kun mopoilla kokoonnutaan tapaamaan kavereita.

Hattula malliesimerkkinä

Mallia mopopajaan voisi ottaa esimerkiksi Hattulasta, jossa toimii joka torstai nuorten moottoripaja. Hattulassa yhteistyökumppanina toimii Lasten ja Nuorten Keskus ry, jolla on vakiintunutta moottoripajatoimintaa useilla paikkakunnilla.

Hattulassa kustannukset ovat maltilliset, ja toiminnalla on tavoitettu useita pudokkuusvaarassa olevia nuoria. Naapurikunnan jo olemassaoleva toiminta tarjoaa myös seudullisen yhteistyön mahdollisuuksia.

Nuorten toive huomioon

Nykyisessä epävakaassa maailmantilanteessa nuorten äänen kuuntelu on entistäkin tärkeämpää. Synkkien uutisten vastapainoksi on hyvä pyrkiä luomaan lisää ilonaiheita arkeen. Mopopajan perustamisella olisi merkittävä positiivinen vaikutus nuorten hyvinvointiin, ja se myös osoittaisi että kaupunki kuuntelee nuorten ideoita.

Toivottavasti nuorten toive mopoilijoiden hyvinvoinnin edistämiseksi saa myös laajempaa poliittista tukea, ja asiaa voitaisiin esittää jo ensi vuoden talousarvioon.

Paikallista porinaa: Kaupungin asuntopolitiikka kaipaa ryhtiliikettä (Kaupunkiuutiset 26.1)

Kirjoitin Kaupunkiuutisten Paikallista Porinaa -kolumnipalstalle 26.1 kaupungin asuntopolitiikasta, ja joulukuussa jättämästämme valtuustoaloitteesta asuntopoliittisen ohjelman valmistelemiseksi Hämeenlinnaan. Kirjoituksen voi lukea Kaupunkiuutisten sivuilta, tai kokonaisuudessaan alta:

Kaupungin asuntopolitiikka kaipaa ryhtiliikettä – On suuri ongelma, jos parhaille paikoille rakennetaan vain kovan rahan asuntoja

Hämeenlinnan asuntopolitiikassa tarvitaan selkeää tavoitetilaa tulevaisuuteen.

Haasteita ovat kaupungin vuokra-asuntojen kasvava korjausvelka, kohtuuhintaisen asuntotarjonnan väheneminen ja asumiskustannusten kasvu.

Joulukuussa SDP, Vihreät, Vasemmisto ja KD jättivät yhteisen valtuustoaloitteen asunto-ohjelman valmistelemiseksi Hämeenlinnaan. Asunto-ohjelmassa tulisi löytää toimenpiteet, joilla turvataan jokaiselle hämeenlinnalaiselle mahdollisuus kohtuulliseen ja kohtuuhintaiseen asumiseen

Hyvä- ja huono-osaisuus kasautuvat

Kantakaupungissa suunnitellaan vauhdilla uutta asuinrakentamista. Tarjonnan lisääminen on tärkeää, mutta tulisi kiinnittää huomiota myös tarjonnan laatuun.

On suuri ongelma, jos kaupungin parhaille paikoille Hämeensaareen, Asemanrantaan ja Ykköskortteliin rakennetaan vain kovan rahan asuntoja. Tämä johtaisi kantakaupungin alueelliseen eriytymiseen, kun hyväosaisuus ja huono-osaisuus kasautuvat eri alueille.

Tämän haitallisen kehityskulun torjumiseksi on huolehdittava monipuolisesta asumisesta: kaikille uusille kaavoitettaville ja rakennettaville alueille on rakennettava myös kohtuuhintaista asumista.

Kohtuullisuus huomioon jo kaavoituksessa

Jo kaavoituksessa tulisi huomioida monipuoliset asumisen mahdollisuudet. Kaikkia tontteja ei tule myydä kiinteistösijoittajille vapaarahoitteiseen asuntotuotantoon.

Kaupunki voisi tukea monipuolista asumista myymällä omistamiaan kerrostalotontteja markkinahintaa alhaisemmalla hinnalla kohtuuhintaista asumista tarjoaville kaupungin ja kolmannen sektorin yhteisöille.

Tarvitaan myös korjausliike

Ryhtiliikkeen lisäksi tarvitaan korjausliike. Kaupungin asuntoyhtiön Hämeenlinnan Asunnot Oy:n asunnoista lähes 80 prosenttia on vain tyydyttävässä tai sitä huonommassa kunnossa, eli korjausvelkaa on paljon.

Korjausrakentamisen lisääminen on välttämätöntä, ja se lisää asumisen laatua ja viihtyisyyttä.

Myös asuntojen esteettömyys ja energiatehokkuus kaipaavat parannusta. Kaupungin olisi syytä tukea yhtiötä rahallisesti korjausten nopeuttamiseksi

Voimaa myös yhteistyöstä

Yhteistyö on voimaa myös asuntopolitiikassa. Monet kolmannen sektorin toimijat tarjoavat kohtuuhintaista ja sosiaalista asumista.

Asunto-ohjelma tulisikin valmistella yhteistyössä asumisen eri toimijoiden kanssa.