Nyt on työntekijän vuoro

Allaoleva kirjoitukseni julkaistiin Hämeen Sanomissa 31.1.

Nyt on työntekijän vuoro – Ihmisten köyhdyttäminen ei ole järkevää kenellekään

Suomalainen työntekijä köyhtyy. Voimakkaan inflaation takia palkansaajien reaaliansiot ovat pudonneet 5,7 prosenttia vuodentakaisesta tilanteesta. Romahdus on suurin 60 vuoteen, ja erityisen vaikeassa tilanteessa ovat pienipalkkaiset työntekijät.

Nyt palkansaajat oikeutetusti vaativat ostovoiman ja toimeentulon turvaavia palkankorotuksia. Työnantajapuoli taas yrittää edelleen saada työntekijöitä tyytymään mitättömiin korotuksiin.

Neuvottelut palkoista ja työehdoista ovat kesken muun muassa kaupan alalla, teollisuudessa, rakennusalalla ja kuljetusalalla. Tehdyt ratkaisut vaikuttavat myös kunta-alojen palkankorotuksiin, jotka on keväällä tehdyn sopimuksen mukaisesti sidottu vientialojen korotustasoon. Teollisuuden sopimus on nyt avainasemassa ratkaisun löytymisessä.

Hylkäys oli vastuullinen päätös

Viime perjantaina työntekijöiden Teollisuusliitto hylkäsi valtakunnansovittelijan sovintoesityksen, jossa tarjottu 6,6 prosentin korotustaso kahden vuoden aikana olisi laskenut reaaliansioita merkittävästi. Esityksessä oli myös toinen ongelma: kaikille työntekijöille maksettavan yleiskorotuksen määrä oli siinä vain 4,6 prosenttia kahdelle vuodelle. Oli siis vastuullinen päätös, että Teollisuusliitto hylkäsi esityksen, ja neuvotteluja jatketaan.

Suomalainen työntekijä on jo pitkään tyytynyt pieniin palkankorotuksiin maan kilpailukyvyn nimissä. Nyt yritykset ovat takoneet jättivoittoja, eli palkanmaksuvaraa on.

Kilpailukyky ei ole vaarantumassa

Lisäksi Suomen keskeisissä kilpailijamaissa on tehty korkeita palkankorotuspäätöksiä, eli merkittävätkään korotukset eivät vaarantaisi Suomen kilpailukykyä. Olisiko siis viimein työntekijän vuoro saada osansa tuottavuuden ja voittojen kasvusta?

Nykyisessä taloudellisesti epävarmassa tilanteessa työnantajien joustaminen suomalaisten toimeentulon turvaamiseksi olisi talouskehityksen kannalta tärkeää, koska suomalaisten ostovoiman tukeminen palautuu yrityksille kotimaisen kysynnän muodossa. Ihmisten köyhdyttäminen taas ei ole pitkällä aikavälillä järkevää kenellekään.

Kikyn pirullinen häntä

Valtiovallaltakin löytyisi eräitä ratkaisun avaimia. Sipilän hallituksen kiky-sopimuksesta on vielä jäljellä sen pirullinen häntä, työnantajamaksujen siirto työntekijälle reilun 2 prosentin edestä. Näiden palauttaminen työnantajan maksettavaksi kohentaisi palkansaajien toimeentuloa, vähentäisi palkankorotuspainetta ja olisi julkiselle taloudelle kustannusneutraalia.

Suomalaisella yhteiskunnalla ei ole varaa antaa ihmisten toimeentulon romahtaa. Siksi tarvitaan kunnolliset palkankorotukset. Lopultakin on oltava työntekijän vuoro.

Aapo Reima

kaupunginvaltuuston 2. varapuheenjohtaja, kansanedustajaehdokas (vas.)

Hämeenlinna

Hämeenlinnassa tarvitaan budjettiviisautta (Häsa 8.11)

Kirjoitukseni Hämeenlinnan budjettikäsittelystä julkaistiin Hämeen Sanomissa tiistaina 8.11.2022. Viimeinen kappale oli lehden tekstistä lyhennetty pois, mutta kirjoitus on kokonaisuudessaan luettavissa alta.

Hämeenlinnassa tarvitaan budjettiviisautta

Ensi vuoden budjettia käsitellessään kaupunginhallitus osoitti kiitettävää viisautta ja kaukonäköisyyttä peruessaan perusopetukseen suunnitellun leikkauksen ja päättäessään henkilöstön 100 euron suuruisen hyvinvointisetelin vakinaistamisesta pysyväksi etuudeksi. Viisas oli myös periaatepäätös katuvalojen led-siirtymän reilusta nopeuttamisesta, mihin rahoitus osoitetaan keväällä annettavassa lisätalousarviossa.

Kaukonäköisyyttä osoittivat yksimieliset päätökset, että tilapäisiin liikennejärjestelyihin tullaan asettamaan esteettömyysvaatimus ja että asumisneuvonnan kehittämistä sekä nuorten mopopajan perustamista selvitetään. Viisasta oli myös kaupungin talouden kestävyydestä huolehtiminen.

Vasemmistoliitolla ei ole tällä hetkellä kaupunginhallituksessa äänivaltaista edustajaa, mutta valtuuston varapuheenjohtajistoon kuuluvana istun kokouksissa puheoikeudella varustettuna. Hyvällä yhteistyöllä ylempänä mainitut Vasemmistollekin tärkeät tavoitteet saatiinkin toteutumaan jo kaupunginhallituksen budjettikäsittelyvaiheessa, mopopajan osalta jo lautakunnassa.

Oli kuitenkin harmillista, että kaupunginhallituksen kaukonäköisyys loppui kokouksessa kesken. Kokoomuksen ja päiväkotifirmojen ristiretki saavutti yhden maalinsa, kun päiväkotifirmojen saamaa rahaa eli palvelusetelin arvoa päätettiin korottaa, lisäten kaupungin menoja reilu 100 tuhatta euroa. Samaan aikaan omista päiväkodeista leikataan 200 000 euroa.

SDP:n maltillinen esitys leikkauksen puolittamiseksi hävisi äänestyksen luvuin 7-6. Sama äänijakauma oli myös palvelusetelin arvon korottamisesta äänestettäessä. Käytännössä nuo seitsemän, eli Kokoomuksen, Perussuomalaisten ja Keskustan jäsenet, linjasivat, että kaupungin tulee maksaa firmoille lisää, mutta samalla leikata omasta toiminnasta.

Kaukonäköisyys oli hukassa myös päätöksessä, jossa metsänmyynnin tulotavoitetta nostettiin 150 000 euroa yli kestävän tason. Päätöksen myötä hakkuumäärät voivat jopa ylittää kaupungin talousmetsien vuosittaisen kasvun! Toisaalta hyvänä voidaan pitää edes sitä, että tästä huolimatta metsänmyyntitaso on ensi vuonna matalampi kuin kuluvana vuonna.

Kaupunginvaltuusto tekee ensi maanantaina lopulliset budjettipäätökset. Valtuustolta kaivataan sitä viisautta ja kaukonäköisyyttä, jota kaupunginhallitus ei ihan joka päätöksessään löytänyt. Korjataan valtuustossa varhaiskasvatuksen rahankohdennukset kohdalleen, ja harkitaan uudestaan metsänmyynnin tasoa. Olisi myös syytä panostaa joukkoliikenteen kehittämiseen, vaikkapa kohdistamalla osin uudestaan pysäköintikokeiluihin kuluvia rahoja.

Aapo Reima

Kaupunginvaltuuston 2. varapuheenjohtaja (vas.)

Poliitikot päättävät sote-palkoista – Monet pesevät kätensä laukomalla osatotuuksia (Häsa 11.1.2022)

Mielipidekirjoitukseni julkaistiin Hämeen Sanomissa tänään 11.1.2022. Kirjoitus luettavissa kokonaisuudessaan alapuolella:

Aapo Reiman (vas.) aluevaalimielipide: Poliitikot päättävät sote-palkoista – Monet pesevät kätensä laukomalla osatotuuksia

Lähestyvien aluevaalien myötä hoitajien palkat ovat jälleen kuuma peruna poliittisessa keskustelussa. On selvää, että hoitajat ja muut sote-sektorin alipalkatut työntekijät ansaitsevat reilut palkankorotukset.

Alat ovat olleet liian pitkään palkkakuopassa, ja isoin osin sen seurauksena kärsimme nyt vakavasta työntekijäpulasta esimerkiksi kotihoidossa ja lastensuojelussa.

Vaalitenteissä lähes kaikki puolueet sanovat kannattavansa palkankorotuksia, mutta useimmat tuntuvat kuitenkin pakoilevan vastuuta asiassa.

Poliitikkojen käsienpesua osatotuuksia laukomalla

Monet poliitikot pyrkivät pesemään kätensä koko palkkakysymyksestä laukomalla osatotuuksia, joiden mukaan he eivät voisi asiasta päättää. Kulunut mantra kuuluu jokseenkin näin: ”palkoista neuvottelevat työntekijä- ja työnantajajärjestöt, eivät poliitikot”. Kätevä lause, jolla saa vaikeat päätökset ulkoistettua.

Nämä poliitikot kuitenkin yleensä unohtavat mainita, että työehtosopimusneuvotteluissa sote-alan julkisia työnantajia edustaa KT eli Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat, jonka päätösvaltaa käyttää poliittisin perustein valittu valtuuskunta.

Valtuuskunta päättää osaltaan virka- ja työehtosopimusten hyväksymisestä, joten sillä olisi valta hyväksyä myös suuremmat palkankorotukset. Valtuuskunnassa istuu kuuden suurimman eduskuntapuolueen edustajat.

Hyvinvointialueilla on mahdollisuus korottaa palkkoja

Hyvinvointialueilla on mahdollisuus päättää korottaa palkkoja työehtosopimuksen määräämää minimiä enemmän. Hyvinvointialueet taas saavat valtaosan rahoituksestaan valtiolta, joten eduskunnassa voidaan päättää kohdentaa hyvinvointialueille lisää varoja palkankorotuksia varten. Poliitikoilla on siis kaikki valta korottaa sote-alan palkkoja.

On myös jokseenkin mielenkiintoista kuunnella kiky-leikkauksista päättämässä olleiden kärkipoliitikkojen vakuuttelua, että poliitikoilla ei olisi sananvaltaa palkkaratkaisuihin.

Sipilän hallitukselle leikkaukset eivät olleet ongelma

Sipilän oikeistohallitukselle ei ollut ongelma tehdä poliittisen paineen avulla ennätysleikkauksia etenkin julkisen sektorin työntekijöiden palkkatuloihin. Nyt kun puhe on palkankorotuksista, yritetään piiloutua työmarkkinajärjestöjen selän taakse.

On pakko lähteä ratkaisemaan työvoimapulaa

Poliitikkojen on pian pakko lähteä ratkaisemaan sote-alan pahenevaa työntekijäpulaa.

Hyvinvointialueiden tulisi tehdä yhdessä valtion ja työmarkkinajärjestöjen kanssa pitkän aikavälin työvoimasuunnitelma, jossa käsitellään myös palkankorotukset ja etsitään niihin tarvittavat rahat. Enää ei ole varaa piiloutua selitysten taakse, ja sysätä vastuuta muille.

Aapo Reima

Aluevaaliehdokas (vas.)