Ajatuksiani Ukrainan sodasta, NATOsta, energiaomavaraisuudesta ja muuttuneesta turvallisuuspoliittisesta tilanteesta.
Venäjän julma ja epäinhimillinen hyökkäys on järisyttänyt poliittisia mannerlaattoja. Putin pyrkii sotilaallisen imperialismin keinoin palauttamaan Venäjän menetettyä suurvalta-asemaa, ja kärsijäksi joutuivat demokraattinen Ukraina ja ukrainalaiset sekä tavalliset venäläiset. Hyökkäyksen myötä maat, puolueet ja yksilöt ovat joutuneet miettimään uudestaan kantojaan moniin turvallisuuspolitiikan kysymyksiin. Niin myös minä.
EUn yhtenäisyys ja tehokkaiden talouspakotteiden nopea määrääminen Venäjän diktatuurille ovat olleet positiivisia yllätyksiä. Putin onnistui vahingossa yhdistämään vapaan Euroopan. On myös hienoa, että Suomi päätti aseellisesta ja rahallisesta tuesta Ukrainalle.
On selvää, että Suomen turvallisuuspoliittinen tilanne muuttui hyökkäyksen myötä hetkessä. Putinin Venäjä osoitti hyökkäyksellään arvaamattomuutensa ja vainoharhaisuutensa. Lisäksi Suomen asevienti Ukrainalle hävitti loputkin harhakuvitelmat Suomen puolueettomuudesta. Suomi näytti suoraselkäisesti, kummalla puolella se seisoo. Venäjältä tämä ei ole jäänyt huomaamatta.
Olen ollut vahva NATOn vastustaja. Nyt Venäjän hyökkäys kuitenkin pakotti minutkin pohtimaan kantaani uudelleen. Kritisoin vahvasti Yhdysvaltojen maailmanpoliisi -asennetta ja jatkuvaa imperialistista sodankäyntiä. En myöskään mielelläni olisi samassa sotilasliitossa kurdeja murhaavan Turkin Erdoganin kanssa. Myös Yhdysvaltojen sisäpoliittinen epävakaus ja Trumpin republikaanien kova kannatus mietityttää.
Mutta muuttuneet realiteetit on tunnustettava. Suomi ei ole aidosti liittoutumaton maa, se on EUn jäsen, NATOn kumppanimaa ja nyt myös asemoitui Venäjää vastaan asevientipäätöksellään Ukrainaan. Venäjän silmissä Suomi on käytännössä jo osa länsileiriä, mutta meiltä toistaiseksi puuttuu NATOn sotilaallinen suoja. Uusin Ylen gallup myös näyttää, että yli puolet Suomen kansasta kannattaa jäsenyyttä.
NATOon liittymisestä onkin käytävä laajaa kansalaiskeskustelua. Asiantuntijoiden ja poliitikkojen on punnittava hyötyjä ja riskejä. NATOn ei voi liittyä kiireessä tai kansalaisaloitteen pohjalta, mutta asiaa on aidosti alettava selvittää. Ovi NATOn on pidettävä auki, ja siitä on tarvittaessa uskallettava käydä sisään. Asiassa on edettävä harkiten ja myös NATOn sisäistä kehitystä seuraten.
Suomen on myös mahdollisimman nopeasti katkaistava riippuvuus venäläisestä fossiilienergiasta. Suomen tilanne ei ole yhtä vaikea kuin esimerkiksi Keski-Eurooppalaisten maakaasulla lämpeävien maiden, mutta täälläkään riippuvuuden katkaisu ei ole helppoa. Vihreä siirtymä on tässä olennaisessa asemassa, eli venäläisen fossiilienergian korvaaminen kotimaisella uusiutuvalla energiantuotannolla. Energiaomavaraisuuden kasvattamisesta seuraavaa energian hinnannousua tulee kompensoida ihmisille esimerkiksi verotuksella tai suorilla tuilla. Lisäksi tulee rajoittaa etenkin sähkönsiirtoyhtiöiden voitontavoittelua.
