Avainsana: ilmasto

Julkaistu

Sibeliuksenkadun pyörätiehen löydettävä ratkaisu

Viime aikoina Hämeenlinnassa on puhututtanut pyöräily, ja etenkin Sibeliuksenkadun pyörätiestä tehty päätös.

Sibeliuksenkadulle suunniteltu pyörätie eli keskustan pohjois-etelä -suuntainen pääväylä äänestettiin kumoon Kaupunkirakennelautakunnassa viime viikolla. 

Äänestys oli tiukka, äänet jakaantuivat 6-5. Kokoomus oli kaatamassa pyörätietä PSn ja Keskustan tuella. Sen sijaan Vasemmisto, SDP ja Vihreät kannattivat hanketta.

Valtionavustus heitettiin hukkaan

Pyörätiehen oli myönnetty n. 1,4 miljoonaa euroa valtionavustusta, joka kaadettiin nyt kaivoon. Kokoomus on pyrkinyt esiintymään talouspuolueena, mutta tämä päätös ei varsinaisesti vahvista sitä kuvaa.

Pyörätietä vastustettiin, koska se olisi vienyt teiden varsilta vajaakäytöllä olevia parkkipaikkoja. Valtiontuen menetys tarkoittaa, että jokainen näistä 42 parkkipaikasta käytännössä maksoi kaupungille yli 33 tuhatta euroa kappale. Lisäksi iso osa pyörätien tieltä poistuvista parkkipaikoista olisi saatu korvattua lähialueilta.

Korvaavat parkkipaikat Raatihuoneelta?

Nyt tulisi etsiä ratkaisu, johon enemmistö voisi sitoutua. Lähes puoltatoista miljoonaa euroa ei kannata heittää hukkaan. Pyörätien vastustajat ovat huolissaan erityisesti parkkipaikoista. Korvaavia parkkipaikkoja täytyy siis etsiä entistä kovemmin.

Uusia parkkipaikkoja löytyisikin mm. Hallituskadulta, Keskuskoululta ja Linja-autoasemalta. Nämä eivät kuitenkaan ole ainakaan toistaiseksi riittäneet Kokoomukselle.

Kokoomuksen sinivihreää siipeä edustava Sari Rautio ehdotti Raatihuoneen parkkialueen avaamista yleiseen pysäköintikäyttöön. Sieltä löytyisi helposti Kokoomuksen vaatimat korvaavat paikat. Nykyisellään kyseinen parkkipaikka on vain kaupungin työntekijöiden ja valtuutettujen käytössä, mikä on jo itsessään epätehokasta ja epätasa-arvoista. Siksi sen avaaminen yleiseen pysäköintikäyttöön olisi tehokas ratkaisu parkkipaikkakysymykseen.

Toivottavasti Kokoomus lähtee mukaan etsimään kompromissia, jolla kaupunkilaisten toivoma pyörätie voitaisiin toteuttaa.

Pyörätielle iso tarve

Nykyisellään keskustassa ei ole ollenkaan pohjois-etelä -suuntaista pyörätietä, ja mukulakiviteillä autojen seassa pyöräily on sekä epämukavaa että vaarallista. Pyörätien puute johtaa myös jalkakäytävillä pyöräilyyn, joka heikentää jalankulkijoiden ja esim. liikuntarajoitteisten liikenneturvallisuutta.

Pyörätie parantaisi kaikkien liikkumismahdollisuuksia ja liikenneturvallisuutta sekä edistäisi ilmastotavoitteita ja keskustan elinvoimaa.

Keskustan Liikennesuunnitelman valmistelun yhteydessä toteutetun asukaskyselyn vastaajista lähes puolet nosti keskustan pahimmaksi ongelmaksi pyöräteiden vähäisen määrän.

Aiemmat päätökset puoltavat pyörätietä

Lautakunnassa tehty kielteinen päätös on ristiriidassa valtuuston aiempien päätösten kanssa. Pyöräväylän rakentamiseen on sitouduttu mm. keskustavisiossa ja pyöräilyn edistämisohjelmassa.

Vaihtoehtona on esitetty pyörätien rakentamista Sibeliuksenkadun sijaan Kasarmikadulle. Tähän ei kuitenkaan saisi valtionavustusta, ja lisäksi parkkipaikkoja poistuisi 14 enemmän.

Lautakunnan päätös ei ole välttämättä lopullinen

Pyörätie on osa käsittelyssä olevaa ensi vuoden budjettiehdotusta. Siihen siis tullaan palaamaan sekä kaupunginhallituksessa että valtuustossa. Lautakunnan päätös ei onneksi siis ole lopullinen. Olisi järkevää palauttaa asia lautakuntaan, ja velvoittaa etsimään korvaavat parkkipaikat esim. Raatihuoneelta. Toivottavasti kompromissi saadaan tehtyä, ja pyörätie rakennettua. Se olisi kaupunkilaisten etu.

Kirjoitin aiemmin tänä vuonna Hämeenlinnan potentiaalista kehittyä pyöräilykaupungiksi. Se vaatii myös Sibeliuksenkadun pyörätietä. Kirjoituksen voi lukea täältä.

Julkaistu

Valtuuston avauskokous

Eilen oli Hämeenlinnan uuden kaupunginvaltuuston ensimmäinen kokous . Oli hieno, arvokas ja jännittävä hetki uudelle valtuutetulle!

Kokouksen isoin asia oli luottamuspaikkojen jako ja henkilövalinnat. Allekirjoittanut valittiin kaupunkirakennelautakunnan varajäseneksi!

Tämän luottamustoimen lisäksi toimin Vasemmiston uuden valtuustoryhmän puheenjohtajana ja maakuntatasolla minua esitetään maakuntavaltuuston jäseneksi.

Kokouksessa päästiin melko pian äänestämään kaupunginhallituksen koon kasvattamisesta aiemmasta 11 jäsenestä 13 jäseneen. Puolueidenvälisen kompromissin pohjalta tehtyä kasvattamisehdotusta kannattivat kaikki paitsi Perussuomalaiset.

Käytin kokouksessa myös ensimmäiset puheenvuoroni valtuutettuna.

Kaupunginhallituksen koon kasvattamisesta syntyneessä keskustelussa esitettiin useaan kertaan huoli kaupunginjohdon kasvavista menoista. Tähän liittyen ehdotinkin puheenvuorossani valtuutettujen ylisuurten kokouspalkkioiden (160€/kokous) puolittamista niitä seuraavaksi käsiteltäessä, mikä olisi todellinen säästötoimi ja osoittaisi moraalista suoraselkäisyyttä.

Lisäksi pidin puheenvuoron Hämeensaaren alueen puurakenteisen kehittämisen puolesta, kun käsiteltiin siihen liittyvää valtuustoaloitetta. Puu- ja teräsrunkoisen rakentamisen edistäminen on erittäin tärkeää sekä ilmaston että työllisyyden kannalta.

Kokous sujui hyvässä hengessä, tästä on hyvä jatkaa kohti syksyn budjettineuvotteluja!

Julkaistu

Ilmastopaketti on välttämättömyys ja mahdollisuus

Euroopan unionin komissio julkaisi viime keskiviikkona esityksensä EU:n uudeksi ilmastolakipaketiksi keskellä ennätyshelteiden, maastopalojen ja muiden sään ääri-ilmiöiden jaksoa. Ilmastopaketissa esitetään keinot, joiden avulla saavutetaan EU:n hiilineutraaliustavoite vuodelle 2050. Paketti on välttämätön, jotta ilmastokriisiä voidaan torjua. Se on myös valtava taloudellinen mahdollisuus Suomelle ja Euroopalle.

Ilmastokriisi on jo täällä. Lähes 200 kuolonuhria vaatineet tuhotulvat Belgiassa ja Saksassa sekä valtavat maastopalot Kanadassa antavat esimakua ilmastokriisin vaikutuksista. Myös Suomessa viime kesäkuu oli mittaushistorian lämpimin. Jatkossa tämänkaltaiset sään ääri-ilmiöt tulevat yleistymään entisestään, jos ilmastokriisin torjunnassa ei onnistuta.

Ilmastopaketin keinovalikoimaan kuuluu muun muassa teollisuuden päästökaupan kiristäminen ja päästökaupan laajentaminen liikenteeseen ja asumiseen. Päästökaupassa päästöistä joutuu maksamaan, mikä kannustaa niiden vähentämiseen. Lisäksi paketissa esitetään hiilitulleja Euroopan ulkorajoille, lisätään kunnianhimoa liikenteen päästövähennyksiin, vauhditetaan energiatehokkuusinvestointeja, sekä paljon muuta.

Julkisuudessa on esitetty väitteitä, että paketti haittaisi taloutta tai Suomen kilpailukykyä. Huoli on turha. Todellisuudessa paketti avaa uudenlaisia kestävän talouden mahdollisuuksia ja luo uusia työpaikkoja. Esimerkiksi rakennusalalle ja teollisuuteen syntyisi jo tämän vuosikymmenen aikana miljoona uutta työpaikkaa. Julkisuudessa on oltu huolissaan myös Suomelle tärkeän talvimerenkulun asemasta meriliikenteen uudessa päästökaupassa, mutta tähän on jatkoneuvotteluissa helppo löytää eri maita tasavertaisemmin kohteleva ja ilmaston kannalta yhtä hyvä ratkaisu.

Suunnitellut hiilitullit suojelisivat eurooppalaista teollisuutta saastuttavalta halpatuonnilta, ja kannustaisivat myös EU:n ulkopuolisia maita päästövähennyksiin. Siirtymä kestävään talouteen synnyttää uutta osaamista, innovaatiota ja teknologiaa. Paketti on saanut kehuja myös suomalaisilta elinkeinoelämän etujärjestöiltä, kuten Elinkeinoelämän Keskusliitolta, Teknologiateollisuudelta ja Energiateollisuudelta.

Asumisen ja liikenteen mahdollinen kallistuminen kuitenkin iskee erityisesti pienituloisiin. On ensiarvoisen tärkeää, että vaikeassa taloudellisessa asemassa olevat eivät joudu ilmastotoimien maksajiksi. Ilmastopaketissa esitetäänkin, että EU perustaisi uuden ilmastorahaston, jolla päästökaupasta saatavia tuloja ohjattaisiin pieni- ja keskituloisten ihmisten tukemiseen siirtymässä.

Ilmastotoimien pitää olla kaikille oikeudenmukaisia ja tasapuolisia, ja niiden pienituloisille aiheuttamat negatiiviset taloudelliset vaikutukset tulee korvata. Tähän ei pelkkä rahasto kuitenkaan riitä. Suomen tulee huomioida ilmasto-oikeudenmukaisuus myös palkka-, vero- ja sosiaaliturvapolitiikassaan. Lisäksi valtion tulee tukea esimerkiksi käytettyjen vähäpäästöisten autojen hankintaa ja talojen energiaremontteja.

Ilmastotoimien aiheuttamia kustannuksia tulee verrata niihin valtaviin kustannuksiin, jotka syntyvät, jos riittäviä ilmastotoimia ei tehdä. Sitran tilaaman selvityksen mukaan ilmastonmuutoksen Suomelle aiheuttamat kustannukset ovat vähintään miljardiluokkaa, ja voivat karata käsistä, jos ilmastonmuutosta ei saada pysäytettyä. Puhumattakaan ilmastokriisin aiheuttamasta luonnon köyhtymisestä ja inhimillisestä kärsimyksestä.

Ilmastopaketissa esitetyt toimet ovat välttämättömiä, mutta eivät vielä riittäviä. Ilmaston kuumenemisen rajaaminen ”turvallisena” pidettyyn 1,5 asteeseen vaatii 10 prosenttiyksikön verran suurempia päästövähennyksiä 2030 mennessä, kuin paketissa esitettiin.

Paketti on joka tapauksessa merkittävä askel työssä kohti ilmastokestävää maailmaa ja taloutta. Se lähtee seuraavaksi Euroopan parlamentin ja jäsenmaiden välisiin neuvotteluihin. Näissä neuvotteluissa Suomen kannattaa vaatia pakettiin lisää kunnianhimoa, jotta ilmastokriisin pahimmat vaikutukset saadaan torjuttua ja tuo 10% väli tavoitteiden ja keinojen välillä paikattua. Tehokkaat ilmastotoimet ovat ainoa ratkaisu myös talouden kannalta.

Julkaistu

Turvealaa ei kannata tekohengittää (HäSa 5.5)

Tänään 5.5 Hämeen Sanomissa julkaistiin mielipidekirjoitukseni turpeen energiakäytöstä luopumiseksi. Kirjoitus on kokonaisuudessaan myös alla:

Mielipide: Kuolevan turvealan tekohengittäminen ei ole järkevää

”Monelle alan yrittäjälle ja työntekijälle löytyy uusia työmahdollisuuksia soiden ennallistamisesta ja soiden kasvatuskäytöstä.”

Matti Hietala kritisoi mielipiteessään (Häsa 26.4.) Suomen ilmastotavoitteita ja turpeenpoltosta luopumista. Hänen mukaansa Suomen tulisi luopua vuoden 2035 hiilineutraaliustavoitteesta. Hän väittää virheellisesti, että tavoitteet eivät perustuisi kansainvälisiin sitoumuksiin ja että asettamillamme tavoitepäivämäärillä ei olisi ilmaston kannalta merkitystä.

Suomi on Pariisin ilmastosopimuksessa sitoutunut pyrkimään toimiin, joilla ilmaston lämpeneminen rajataan 1,5 asteeseen. Tähän tavoitteeseen pääsemiseksi hiilineutraalius on saavutettava mahdollisimman nopeasti. Turpeen poltosta luopuminen on tärkeä askel kohti ilmastokestävyyttä.

Turpeella tuotetaan vain vajaa viisi prosenttia Suomen energiasta, mutta se aiheuttaa yli 10 prosenttia Suomen kokonaispäästöistä. Se on ilmastolle jopa kivihiiltä haitallisempi polttoaine. Turpeenpoltosta luopuminen on helpoin suuri ilmastoteko, jonka Suomi voi tehdä hiilineutraaliuden eteen. Turpeelle säilyy edelleen markkinoita mm. maatalouden kuivikkeena ja kasvihuoneiden kasvualustana.

Turvealan omien laskelmien mukaan turve työllistää Suomessa välilliset vaikutukset mukaan lukien vain 4 200 ihmistä. Tätä voi verrata esimerkiksi koronan vuoksi vaikeuksissa olevaan tapahtuma-alaan, joka työllistää lähes 200 000 ihmistä.

Turvealan työntekijät tarvitsevat luonnollisesti muutosturvaa ja tukea uudelleenkoulutukseen. Monelle alan yrittäjälle ja työntekijälle löytyy uusia työmahdollisuuksia soiden ennallistamisesta ja soiden kasvatuskäytöstä. Kuolevan turvealan tekohengittäminen ei ole järkevää.

Hietalan teksti sisältää myös asiavirheitä. Hän väittää, että Suomen tavoitteena on lopettaa turpeenpoltto vuoteen 2030 mennessä, vaikka todellisuudessa hallituksen tavoite on energiaturpeen käytön puolittaminen siihen mennessä. Tällä hetkellä turpeen käyttö toki vähentyy huomattavasti nopeammin ilman valtion toimiakin. Hallituksen tavoitetta voidaankin perustellusti kritisoida liian lepsuksi, ilmaston kannalta olisi tärkeää todellakin saada turpeenpoltto loppumaan mahdollisimman nopeasti.

Hietalan huoli energiaturpeen korvaamisesta tuontihakkeella on aiheellinen, ja Suomessa onkin panostettava polttoon perustumattomiin ratkaisuihin kaukolämmöntuotannossa. Puun ja muun uusiutuvan biomassan polton tulee olla vain siirtymävaiheen ratkaisu. Erityisesti lämpöpumppujen käyttöä ja hukkalämmön talteenottoa tulee edistää.

On tärkeää luoda yrityksille ennakoitava toimintaympäristö, jossa vähähiiliseen tuotantoon investointiin kannustetaan. Turve ei kuulu osaksi tulevaisuuden energiapalettia.

Aapo Reima

kuntavaaliehdokas (vas.)

Hämeenlinna

Julkaistu

Leikataan päästöjä, ei palveluita

Kuntavaalikeskusteluissa puhutaan paljon leikkaamisesta. Valitettavan usein se tarkoittaa vastuuttomia leikkauksia koulutukseen, terveydenhuoltoon, nuorisotoimeen ja muihin peruspalveluihin.

Jatkossa tulee leikata ilmastopäästöjä eikä palveluita. Ilmastokriisi on aikamme suurin uhka, jonka ratkaiseminen on elintärkeää. Samalla kun vähennetään päästöjä, on tehtävä hyvinvointivaltiota tukevaa politiikkaa. Uuden ilmastokestävän yhteiskunnan on oltava oikeudenmukainen kaikille asuinpaikasta tai tulotasosta riippumatta. Oikein tehtynä ilmastokriisin torjuminen lisää asukastyytyväisyyttä ja tasa-arvoa, luo uusia työpaikkoja ja vahvistaa taloutta.

Hämeenlinnalla on Hiilineutraali Hämeenlinna -ohjelma, jossa hiilineutraaliuden tavoitevuodeksi on valittu 2035. On tärkeää, että kaupunki sitoutuu tekemään tavoitteen saavuttamiseen tarvittavat päästövähennykset. Vasemmistoliiton mielestä tavoitevuotta pitäisi myös kirittää vuoteen 2030, ja tehdä Hämeenlinnasta vihreän siirtymän edelläkävijä.

Askeleet ilmastokestävään Hämeenlinnaan:

1. Joukkoliikenne edullisemmaksi ja kattavammaksi

Hämeenlinnan bussien tulee olla merkittävästi nykyistä edullisempia ja vuorojen sekä reittien määrää on lisättävä. Lisäksi lipunostotapoja on edelleen monipuolistettava. Hyvät joukkoliikenneyhteydet on saatava myös pitäjiin. Joukkoliikenteestä on tehtävä yhä houkuttelevampi vaihtoehto yksityisautoilulle. Bussiliikenteessä on siirryttävä biokaasu- ja sähköbusseihin.

2. Lämmitys ja sähköntuotanto vähäpäästöiseksi

Aurinkopaneeleja on asennettava kaupungin rakennuksiin ja rakennusten öljylämmitys on korvattava maalämmöllä. Geotermisen energian ja tuulivoiman edellytyksiä tulee tutkia ja parantaa. Kaukolämmössä hukkalämpö on hyödynnettävä aiempaa tehokkaammin mm. lämpöpumppujen avulla. Lopuistakin fossiilisista on ripeästi luovuttava kaukolämmöntuotannossa, ja keskipitkällä tähtäimellä on luovuttava myös pääosin puun polttoon perustuvista väliaikaisratkaisuista.

3. Lisää puurakentamista

Puurakentaminen on huomattavasti vähäpäästöisempää kuin betonirakentaminen. Kaupungin julkisessa rakentamisessa tulee suosia mahdollisuuksien mukaan puurakentamista. Kaavoituksen keinoin voidaan ohjata yritykset rakentamaan uudet kerrostalot betonin sijaan puusta. Puurakentamista tulee edistää hyödyntäen paikallista yrittäjyyttä ja osaamista.

4. Energiatehokkuuden parantaminen

Kaupungin rakennusten energiatehokkuus on jo matkalla hyvään suuntaan mm. kuntien energiantehokkuussopimuksen toimintaohjelman myötä. Hyvää työtä on jatkettava ja nopeutettava.

5. Pyöräilyn edistäminen

Keskustaan on rakennettava pitkään odotetut pyöräväylät, ja kantakaupungin ulkopuolella tulee lisätä kevyen liikenteen väyliä. Pyöräilyreittien talvikunnossapitoon on panostettava nykyistä enemmän, ja katujen kunnossapidon resurssivaje tulee paikata. Toimivat pyörätiet ja kevyen liikenteen väylät on saatava myös pitäjiin ja maaseudulle.

6. Kasvisruokailun edistäminen julkisissa ruokailuissa

Kouluruokailuissa ja muissa julkisissa ruokailuissa kasvisvaihtoehdon tulee olla helposti saatavilla lihavaihtoehdon vieressä. Kasvissyönti ei ole erikoisruokavalio! Myös kasvisruoan makuun on panostettava.

Kotimaisten kasvisten ja kotimaisen järvikalan määrää tulee lisätä ruokalistoilla.

7. Avohakkuut historiaan kaupungin metsissä

Avohakkuut tulee korvata jatkuvaan kasvatukseen perustuvalla metsänhoidolla. Jatkuva kasvatus tarkoittaa suurista avohakkuista luopumista, ja metsän pitämistä puustoisena. Jatkuva kasvatus tukee metsien hiilinieluja ja luonnon monimuotoisuutta. Lisäksi se on usein rahallisesti kannattavampaa kuin avohakkuut. Muun muassa Turku on jo luopunut avohakkuista omistamissaan metsissä.

8. Evon tiedekansallispuistohanke toteutettava

Evon retkeilyalue on ainutlaatuinen metsäalue Etelä-Suomessa. Tiedekansallispuisto suojelisi alueen arvokkaan luonnon ja vahvistaisi luonnon monimuotoisuutta sekä metsän hiilinieluja. Kansallispuisto tukisi alueen matkailua ja paikallista elinkeinoelämää, sekä loisi jopa n. 1 000 uutta työpaikkaa. Kansallispuistoa perustettaessa on huomioitava paikallisten mielipiteet, sekä Evon metsäoppilaitoksen tarpeet.

9. Lähipalvelut turvattava

On tärkeää, että palvelut ovat helposti saavutettavissa. Tällöin myös autolla liikkumisen tarve vähenee, ja päästöt pienenevät.