Kolumnini varhaiskasvatuksen palvelusetelistä herätti vilkasta keskustelua, ja poiki kaksi kokoomuslaisten kirjoittamaa vastinetta. Kirjoitin niihin vastineen, joka julkaistiin jo viime kuussa Hämeen Sanomissa. Pahoittelut myöhäinen päivitys verkkosivuille. Tällä hetkellä ikävä kyllä näyttää siltä, että Kokoomus ja päiväkotiyrittäjät ovat Keskustan ja Perussuomalaisten tuella saavuttamassa ristiretkensä yhden tavoitteen eli palvelusetelin arvon korottamisen. Mutta asiasta tullaan äänestämään vielä ensi viikolla budjettivaltuustossa.
Mielipidekirjoitukseni on kokonaisuutena luettavissa alla:
Etusijalle laadukas varhaiskasvatus
Varhaiskasvatus puhututtaa kaupungin budjettikäsittelyn lähestyessä. Sivistys- ja hyvinvointilautakunnan puheenjohtajan Helena Lehkosen (kok.) vastineessa Kaupunkiuutisissa (12.10) sekä valtuutettu ja päiväkotiyrittäjä Atte Tarrin (kok.) Hämeen Sanomien mielipidekirjoituksessa (12.10) vastataan yksityisen varhaiskasvatuksen perusteetonta suosimista kohtaan esittämääni kritiikkiin.
Siitä olemme Lehkosen kanssa samaa mieltä, että tarvitsemme sekä yksityistä että julkista varhaiskasvatusta. Molemmille on paikkansa. Yksityisen osuuden jatkuva kasvattaminen julkisesta samalla leikkaamalla on kuitenkin ideologinen ja kalliiksi käyvä valinta. Tavoite tulisi olla mahdollisimman laadukas ja edullinen varhaiskasvatus, ei yksityisen osuuden kasvattaminen. On hyvä muistaa, että varhaiskasvatuksen lapsimäärä ei enää juuri laske, ja moniin päiväkoteihin on leikkauspolitiikan takia syntynyt jonoja.
Lehkosen ja Tarrin mukaan yksityinen varhaiskasvatus on kaupungin omaa tuotantoa halvempaa. Tarri jopa esittää luvun: 1,6 miljoonaa vuodessa. Yksinkertaistetut laskelmat eivät kuitenkaan huomioi kolmea seikkaa. Ensinnäkin hintavampaa erityistä tukea tarvitsevat ohjautuvat pääosin kunnalliselle puolelle, mikä aiheuttaa myös lasten eriarvoistumista. Toisekseen yksityisellä puolella palkat ovat pienemmät, eli yksityinen polkee työntekijöiden toimeentuloa. Kolmannekseen palvelusetelin hinnan lisäksi yksityisestä varhaiskasvatuksesta syntyy kaupungille myös muita kustannuksia, kuten valvonta-, asiakasohjaus-, ja asiakasrekisterimenoja.
Selvää dataa hintaeroista ei siis ole. On kuitenkin kiistatonta, että Kokoomuksen ja päiväkotifirmojen vaatima palvelusetelin arvon korotus, eli lisärahan maksaminen firmoille, johtaisi kaupungin kustannusten kasvuun. Kustannusten kasvuun johtaisi myös se, jos kaupungin oikeus tarvittaessa evätä palveluseteli poistettaisiin. Tarrin vastine herättääkin kysymyksiä myös intressiristiriidoista. Edistääkö päiväkotiyrittäjä ja kaupunginvaltuutettu asiassa yrityksensä vai kaupungin etua?
Oman toiminnan supistamisen ja firmojen suosimisen sijaan olisi aika tehdä varhaiskasvatuksen positiivista kehittämistä. Varhaiskasvatuksen jokavuotisista säästöistä olisi syytä luopua. Työntekijöiden hyvinvointiin ja saatavuuteen voitaisiin panostaa esimerkiksi palkkaohjelmalla tai työterveyttä parantamalla. Sillä voitaisiin ehkäistä tilanteen luisuminen Helsingin kaltaiseksi henkilöstöpulaksi, mihin suuntaan Hämeenlinnassakin näkyy jo merkkejä.
Lehkonen viittaa kaikkien puolueiden sitoutuneen yrittäjäystävällisyyteen, mikä on totta. Mielestäni yrittäjäystävällisyyden ei kuitenkaan tule tarkoittaa yritysten tukemista kaupunkilaisten ja lasten etujen vastaisesti. Yksityistä on järkevää hyödyntää maltillisesti, mutta ei rajatta.
Aapo Reima
Kaupunginvaltuuston 2. varapuheenjohtaja (vas.)