Kolumnini julkaistiin Kaupunkiuutisissa kaksi viikkoa sitten Pride-kuukauden loppupuolella. Nyt siitä oli kuitenkin pahoitettu mieltä Kaupunkiuutisten mielipidepalstalla, joten sen kunniaksi jaan kolumnini täällä. Kirjoitukseni sanoma onkin edelleen erittäin ajankohtainen.
Ei anneta taantumuksen voittaa – Tehdään yhdessä töitä yhdenvertaisuuden puolesta
Alkanutta Pride-viikkoa ovat edeltäneet useat surulliset uutiset.
Yhdysvalloissa käännettiin kelloja vuosikymmeniä taaksepäin poistamalla aborttioikeuden perustuslaillinen suoja. Norjassa tehtiin tuhoisa terrori-isku sateenkaariyhteisöä vastaan.
Näiden uutisten keskellä yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa edistävän Priden merkitys korostuu.
Yhdysvaltojen kehollista itsemääräämisoikeutta loukkaavasta päätöksestä ovat vastuussa kiihkouskonnolliset fanaatikot, ja maan kahtiajako on vahvempaa kuin koskaan.
Taantumuksellisilla voimilla on muuallakin maailmassa huolestuttavaa ja kasvavaa vaikutusvaltaa, mikä näkyy esimerkiksi äärioikeistolaisen ja ääri-islamistisen terrorismin muodoissa.
Suomi ei ole lintukoto
Myös Suomessa on piirejä, jotka edustavat samanlaista taantumuksellisuutta ja ihmisvihaa. Suomi ei ole lintukoto, joka olisi turvassa tälläiseltä ihmisoikeuksia uhkaavalta kehitykseltä.
Yhteiskunnan jakautuminen, ääriliikkeiden nousu ja ihmisoikeuksia väheksyvä poliittinen puhe ovat riskejä ja osin toteutunutta kehitystä myös täällä meillä.
Toimintaa, ei lamaannusta
Huonojen uutisten edessä ei kuitenkaan ole syytä lamaantua, vaan ryhtyä toimintaan ihmisoikeuksien eteen. Paikallisella tasollakin on mahdollista tehdä paljon yhdenvertaisuuden parantamiseksi.
Kuntien ja hyvinvointialueiden tasolla tehokkaita toimia ovat muun muassa ilmaisen ehkäisyn laajentaminen ja sen piiriin kuuluvien ehkäisyvälineiden valikoiman lisääminen, yhdenvertaisuuskoulutusten järjestäminen henkilöstölle ja sukupuolten moninaisuuden huomioiminen kiinteistöjen suunnittelussa.
Ei olisi pahitteeksi myöskään Hämeenlinnan seudun oma Pride-kulkue.
Puhujan vastuu
Meillä jokaisella on myös vastuu siitä, miten me puhumme kanssaihmisistämme. Esimerkiksi vähemmistöihin kohdistuva vitsailu ja väheksyntä rakentavat ja ylläpitävät vähemmistövihamielisiä asenteita.
Jokaisella on sananvapaus, mutta myös vastuu sanomisistaan. Ihmisoikeuksia murentavaa keskustelua ei kannata ehdoin tahdoin rakentaa.
Ei anneta taantumuksen ja ihmisvihan voittaa. Tehdään yhdessä ja yhtenäisinä töitä yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon puolesta.
